Sote! Mihin olemme menossa...

 Olen viettänyt hiljaiseloa, sillä ohjelmoin eläkepäivilleni rutiinina tehtävän aorttaläpän vaihdon. Rutiinista tulikin kolmen viikon sairaalareissu, ja jopa Pyhän Pietarin porteilla poikkesin. Nyt minulla on todenperäistä kerrottavaa maamme terveydenhuollosta!

Ensin lyhyesti leikkauksestani. Olen hyväkuntoinen ja ”nuori” mies, joten lääkärikollegio Taysin Sydänsairaalassa päätyi kohdallani keinoläpän vaihtoon avoleikkauksella. Valitettavasti homma ei mennytkään kuin Strömsössä vanhojen arpikudosten vuoksi. Leikkaus keskeytettiin kuuden tunnin jälkeen ja rintalasta kursittiin kiinni. Viikon toipumisen jälkeen bioläppä vietiin nivusen kautta paikoilleen ja se onnistui mainiosti. Tämä tehtiin ilman nukutusta. Toivuin parisen vuorokautta Taysissa, kunnes minut siirrettiin kuntoutumaan Hatanpäälle.

Sydänsairaala saa minulta varsin korkeat pisteet. Etenkin hoitajakunnan ystävällisyys, moniosaaminen ja työmoraali ihastuttivat. Samalla hämmästelin sitä valtavaa raportoinnin määrää ja aikaa tietokoneilla, mitä heidän on tehtävä. Henkilökunta oli nuorta, motivoitunutta ja osasivat ottaa jokaisen potilaan yksilönä. Suuri kiitos siitä!

Ainoa elämää pahasti hankaloittava seikka oli sairaalasänky. Se oli Merivaaran tuotantoa, eikä sitä saanut laskettua niin alas, että sängyn reunalla istuessa jalat olisivat ylettäneet maahan. Reidet nojasivat rautaputkiin, ja leikkauksen vuoksi nesteestä turvonneilla jaloilla istuminen sängynreunalla oli mahdotonta. Onneksi tänä päivänä on myös vaihtoehtoja. Esimerkiksi Sastamalassa perheyritys Lojer Oy tekee tosi tasokkaita sairaalakalusteita, joita myös Taysiin on hankittu enenevässä määrin.

Hatanpään tarina onkin sitten heikompaa sotea, mitä toki osasin pelätäkin. Osastoni lääkärinä oli venäläinen ”despoottinainen” apunaan huivipäinen tyttö Lähi-Idästä. Tämä lääkäri päätti stalinistisin ottein kunkin kohtalosta. Sain muutaman päivän sairaalassa oltuani ”neuvoteltua” lääkärin kanssa, että jos seuraavana aamuna läpäisen porrastestin, minut kotiutetaan. Seuraavana aamuna hän tuli kierrokselle ja totesi, että jäät viikonlopun yli. Syyt olivat:

Sydämen vajaatoiminta (ollut vuodesta 2004, eikä sitä millään operaatiolla voi palauttaa ennalleen), nestekertymä (sen aamun paino oli sama, kuin Taysiin tulopainoni), naisystäväni soitto osastolle, ettei minua saa päästää vielä pois!
Tästä viimeisestä kohdasta tehtiin selvitys, ja siinä oli tapahtunut potilassekaannus. Kyse oli naapurihuoneen potilaasta, eikä minusta!

No, kaikki hyvin. Kekkosella olisi ollut lauantaina ja sunnuntaina yli vuorokauden mittainen sähkökatkos, joten minulla oli helpompaa täyden palvelun ympäristössä ainakin fyysisesti.

Hatanpäällä oli samanlainen Merivaaran sänky samoine murheineen. Huomioin myös sen, etteivät vanhemmat potilaat tajunneet höykäsenpölyä tämän moottorisängyn säätölaitteesta, ja tyytyivät makaamaan ja nukkumaan täysin vaaka-asennossa.

Hoitohenkilökunta oli kiireisempää kuin Sydänsairaalassa. Raportointi vei vieläkin enemmän aikaa. Hatanpään pitäisi kaiketi olla kuntoutussairaala, mutta fysioterapeutteja ei näkynyt kuin pakkotesteissä, ja kaikki oli vaan tehtävä omatoimisesti.

Reilu viikko sitten sain kotiutuksen tänne Kekkosen huvilalleni, ja pikkuhiljaa kunto kohenee. Tietenkin tuo turhaan avattu rintalasta vaatii kolmen-neljän kuukauden luutumisen ja on tarkkaan pysyttävä erossa ryskätöistä ja nosteluista. Henkinen vointihan on täällä ihan toista kuin sairaalaympäristössä, missä laitostuu tosi nopeasti…

En malta näin lopuksi olla ottamatta kantaa Ruoveden surkeaan tilanteeseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Ruoveden Kokoomuksen hallitushan eilisessä Ruovesi-lehdessä ilmaisi myös hyvin selvän ja jyrkän mielipiteensä nykyisen palveluntuottajan epäonnistumisesta ja vaihtotarpeesta.

Pidän kirjani edelleen Tampereella, vaikka aika pysyvästi Kekkosella asustelenkin. Mitä olen kuullut ja lukenut sote-tilanteesta Ruovedellä, en tänne uskalla kirjojani siirtää.

Jokaisesta ulkoistetusta toimijasta kuulee yleensä hyvää ja huonoa. Itse tein työurallani yhteistyötä Pihlajalinnan kanssa. Tulokset ovat erinomaiset Jämsässä, UPM-työterveydenhuollossa ja jatkossa myös Parkanossa ja Pohjanmaalla kuusiokunnissa.Pihlajalinna teki entisen työnantajani Instan kanssa yhteisyrityksen nimeltä Insta Care Oy. Tämä yritys tuottaa sote-palveluille reaaliaikaista tilannekuvaa potilaista, hoitoresursseista ja rahoista. Kunkin tason vastaava henkilö näkee tietokoneportaaliltaan juuri vastuualuettaan vastaavan päivittäisen tilannekuvan. Tällä vältetään potilaitten turha makuuttaminen kalliilla paikoilla, optimoidaan hoitoresurssien käyttö ja ollaan kartalla kustannuksista budjettiin verrattuna. Tällaisia innovaatioita ja automatisoituja ratkaisuja tarvitaan kiihtyvällä kasvulla riistäytyvissä sote-kuluissa!

Mielenkiinnolla seuraan sekä tätä paikallista Ruoveden-Virtojen tapauksen kehittymistä että valtakunnallista sotea. Olen Kokoomuksen hallituksen kanssa samaa mieltä, että Keiturin Sote on nähty ja koettu ja tarvitaan täyskäännös uuden palveluntuottajan myötä.

Kirjoittaja on Kekkosella eläkepäiviään viettävä yritysjohtaja

Julkaistu 08.09.2016 14:08