Noitaikkuna: Brändätty on, mutta logo puuttuu!

Katselin eräänä aamuna ukon työskentelyä. Kun ei siitä näyttänyt valmista tulevan, uskaltauduin kysymään:
    – Mitä sinä oikein puuhastelet?
   – Suunnittelen logoa, hän vastasi.
   – Mikä se sellainen logo on? minä kysyin.
   – Sellainen graafinen esitystapa brändistä, tavaramerkin ympärille muodostunut positiivinen maine.


   – Brändi minulla jo on, nyt sitten logoa hankkimaan, minä sanoin.
   – Lennänkin heti Ruovedentielle katsemaan niitä logoja.
   – Ole sitten varovainen, ukko sanoi.
   – Älä huolehdi, ei ilmassa vielä niin paljon liikettä ole näin aamulla.
   –Tarkoitin plagiointia, hän huikkaisi perääni.
Tuota en enää ymmärtänyt, mutta ajattelin tutkia asian paremmalla ajalla.

Ei löytynyt ideoita lähiympäristöstä, joten päätin suunnistaa Tamperetta kohti. Hämeenkatu olikin niin täyteen brändättyjä oluita, että loppuillasta olin jo aivan puuduksissa ja päätinkin jäädä siskolleni yöksi.

Aamulla olin jo lentokunnossa ja kurvasin alarantaan mustalle makkaralle, vähän hiukoi. Siinä lokkien ja pulujen kanssa syödessä pisti silmääni toinenkin lintujen ruokkija. Hänen kurkottaessa heittämään puluille murusia, aukeni teepaidan ja farkkujen välinen rako pulskasta takamuksesta muodostaen kuvan parista selälleen pyllähtäneestä kolmosesta.

  – No mikä se tämä nyt sitten on? kysyi ukko, kun innoissain esittelin graafisen työni.
  – Logo tietysti, etkö sinä tajua?.
   – Viimeistele ne pyllyposket vain paremmin kolmosia muistuttamaan, niin se on valmis, noitanumero ja sitten lisäät selälleen kaksi kolmosta.

Julkaistu 12.09.2016 15:37