Informaatiotulva sokaisee

Pitkästä aikaa naputtelen muutaman rivin maailman ja kotinurkkienkin menosta. Minulla on ollut paraatipaikka seurata kaikenlaista informaatiovyöryä, kun paranemiseni aorttaläppäleikkauksesta ei edennytkään oletusten mukaan. Aikaa on ollut sekä Kekkosella että täällä Taysissä, missä nytkin olen juurisyyselvityksissä.

Pakollisena ohjelmana on tv päällä aamusta iltaan. Väkisinkin tulee pohdittua uutisarvoja ja painotuksia ja tulkintoja, mitä mikäkin tarkoittaa. Usein tuntuu, että on varsinainen pula kunnon informaatiosta ja meille syötetään jos jonkinmoisia tilkkutäkkejä. Informaation priorisointi toimii eri yhteiskunnissa ihan eri tavoin. USA:ssa kaiken huomion vie presidenttikisa, jolloin esim.erkiksi Syyrian katastrofaalinen tilanne jää täysin varjoon. Samoin venäjänkielisissä uutisissa kymmentä vaille viisi ei koskaan vahingossakaan mainita Aleppon pommituksia. Pidän tätä sensuurina ja ohjatun propagandan jakelukanavana.

Kotimaassa kaivetaan esiin eduskunnan verokysymykset, Finavian epäselvyydet, maahanmuuton täysin käsistä karanneet kustannuskysymykset ja tietenkin sote. Osapuolet riitelevät ja antavat lausuntoja ja informaatiovyöryssä ei tavallinen kuluttaja osaa tai uskalla muodostaa kantaansa. Sekavalta todella tuntuu. Hyviä uutisia kuuluu Meriteollisuudesta, joka tuo hyvää myös Pirkanmaalle alihankintaverkostojen kautta. Tampereen kauppakamari julkisti myös yrityskyselybarometrinsä, jossa käyrät ovat kääntymässä miellyttävästi koilliseen.

Miten sitten Ruovedellä ja Kekkosella? Suuria mullistavia uutisia en ole bongannut, mutta vanhat peruskysymykset taloudellisesta tilanteesta, sotesta, turvapaikkatilanteesta, palveluresursseista ja nyt myös Kelan suunnittelemista lääkeostojen muutoksista puhuttavat. Väkisinkin herää yhä pahempi pelko, että me syrjäkyläläiset tulemme olemaan kaikessa kärsijöitä. Valtakunnan politiikka on niin pääkaupunki- ja suurkaupunkikeskeistä. Isona haasteena tulee Ruovedelläkin olemaan kunnan elinkeinokelpoisuus ja pelko vauhdittuvasta väestön muutosta kaupunkien palvelujen pariin. Surullisena katselen myös valojen vähentymistä Kekkosenlahden ja Ohrionselän mökeistä. En puhu pelkästään talviajasta, vaan ikäpolvien vanhetessa tyhjilleen jäävistä mökkikiinteistöistä. Nykynuoriso ei monessakaan tapauksessa halua elellä ilman mukavuuksia olevissa kohteissa.

Mutta takaisin otsikkoaiheeseen. Jotenkin ollessani työelämässä yleisen informaation osasi kutistaa ja pelkistää sekä poimia joukosta ne kiinnostavat helmet. Nyt kun tilapäisesti aikaa kuluttaakseeni seuraan päivästä päivään uutisvirtaa, en osaakaan enää pelkistää. Ajatus - ja kritiikkikyky sumenee, ja alkaa uskoa kohta mitä vain. Etenkin kun toistoja tulee jatkuvasti. Tätä voi verrata aggressiiviseen mainontaan, joka syöpyy alitajuntaan ja teettää sitten pöllöjäkin ostoksia.

Koko tarinallani haluan havahduttaa lukijat olemaan informaation yläpuolella ja käyttämään edelleen tervettä maalaisjärkeä. Virran vietäviksi meidän ei kannata antautua. Ruovedellä meidän kannattaa edelleen olla omatoimisia, itsenäisiä ja kotiinpäin vetäviä. Jos antaudumme yleiseen kelkkaan, muun muassa maakunta- ja sote-uudistus koituu kohtaloksemme. Hyvänä esimerkkinä pitäisin oman sotemme omiin käsiin ottamista ja uudelleen kilpailuttamista. Aiemmissa kirjoituksissani mainittu Pihlajalinna on palveluntuottajana onnistunut mainiosti ja laajentuu koko ajan.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva yritysjohtaja

Julkaistu 13.10.2016 14:39