Joskus kannattaa yhden ainoan lauseen takia lukea koko kirja

Väitän, että joskus kannattaa yhden ainoan lauseen takia lukea koko kirja, toisinaan kannattaa jopa ostaa se.

Kesällä Suomen-lomani alussa lainaan aina Ruoveden kirjastosta monta kirjaa. Samalla käyn läpi kirjaston poistomyynnin valikoiman, ja aina sillä matkalla kertyy kassiini vino pino kirjoja. Tavallisesti olen tunnollinen lukija, luen kirjan loppuun silloinkin, kun se ei aivan täysin iske kirjalliseen makuhermooni, mutta kesällä Suomessa teen poikkeuksen: jätän kirjan kesken, ellei sen teema miellytä minua tai jos sen kirjoitustyyli ei ole riittävän sujuva. Suomenkielisten kirjojen valikoima on yksinkertaisesti niin houkuttelevan suuri, etten halua tuhlata aikaani teksteihin, joitten lukemisesta en nauti.

Kirjastossa valitsen kirjoja melko intuitiivisesti, ja merkillistä kyllä, käteeni osuu usein todellisia helmiä. Sama intuitiivinen menetelmä toimii muuten myös Wienin kirjakaupoissa tai lentokentillä, kun joskus aikaa tappaakseni poikkean niitten kirjakioskeissa. Olen usein löytänyt todella kiinnostavaa luettavaa lennon ajaksi, vaikken ole etukäteen tiennyt kirjasta tai sen kirjoittajasta yhtään mitään. Intuitioni kirjojen suhteen toimii jopa niin, että kerran Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa laskin käsilaukkuni kirjapöydälle onkiakseni sen uumenista pirisevän kännykkäni, ja kun puhelun päätyttyä vilkaisin, minkä kirjan päällä käsilaukkuni oli ollut, niin kyseessä oli Markku Asunnan kirja Pajupillistä Pikisirkkaan, 52 perinteistä puulelua sanoin ja kuvin. Minulta pääsi nauru: ensiksikin Markku Asunta on pikkuserkkuni, ja toiseksi kerään Várbalogin talooni perinteisiä puuleluja.

Mutta takaisin juttuni alkulauseeseen: ostin elokuussa Akateemisesta kirjakaupasta kirjan, joka mielestäni kannattaa lukea vaikkapa vain yhden lauseen takia. Se lause on sivun 83 alalaidassa ja kuuluu näin:
”Tarinoilla on väliä. Meidät on tehty tarinoistamme. Ihmissydän on tehty siellä säilyttämistämme sanoista. Jos joku joskus sanoo sinulle kurjia asioita, älä säilö niitä sydämessäsi ja varo panemasta rumia sanoja toisten sydämiin.”

No, olihan siinä pari kolmekin lausetta, mutta niitten viesti on minusta ensiarvoisen tärkeä. Kyseessä on Susan Abulhavan kirja Sininen välissä taivaan ja veden. Kirja on palestiinalaisen perheen tarina, joka pohjautuu historiallisiin tosiasioihin ja se on kokonaisuudessaan todella lukemisen arvoinen. Se osui sattumalta kirjastossa käteeni, lainasin sen, mutta koska en tuntenut sitä, se oli lukulistani loppupuolella. Ostin sen kotimatkalla Wieniin, koska en ennättänyt lukea sitä loppuun mökillä ja nyt suosittelen sitä lämpimästi sinulle, joka tätä tekstiä luet.

Julkaistu 18.10.2016 17:53