Muuttunut joulu

Tunnustan olevani viimeisen päälle jouluihminen. Joulu on minulle ollut aina tärkein vuodenaika. Nytkin huvilallani Kekkosella minulla on ollut lähes täysi joulu sisällä ja ulkona jo lokakuun lopulta lähtien.

Parikymmentä ensimmäistä jouluani sain viettää Kainuussa Puolangalla lapsuuden kotini lämmössä ja sittemmin yliopistoaikana ja ensimmäisinä työvuosina anoppilassa ja äitini kirkonkylän asunnossa. Silloin ei tarvinnut arpoa, tuleeko valkoinen joulu vai ei. Syntymäkotini ympäristössä oli joka talvi yli puolitoista metriä lunta!

Lapsuuden joulua siivitti työnteko. Jokavuotisella kahden viikon joululomalla teimme aina valtavan määrän polttopuita. Isä oli kuskannut alkuaikoina hevosella ja sittemmin traktorilla valtavat polttorankakasat, jotka odottivat pienimistä.
Joskus olin myös mukana metrisessä hangessa hakemassa rankakuormia metsästä. Pokasahalla sahaaminen ja kirveellä halkominen olivat todella mieluista puuhaa pikkupojalle. Siinä näki niin selvästi työn etenemisen - ja kun vanhemmat vielä ovelasti kehuivat, ei työntekoa meinannut malttaa lopettaa, vaikka varpaat välillä olivat ihan jäässä!

Jouluun toki kuului muitakin traditioita. Sisarusten kanssa viikonloppuna hiihdeltiin lähimetsissä ja koetettiin löytää lumen seasta kaunista joulukuusta. Se oli tosi tunnelmallista ja ikuisesti mieleenpainuvaa. Isän kanssa haettiin usein jouluksi kaukoniityn ladosta eläimille hevosella ja reellä hyvää kuivaheinää. Oli mahtavaa kauniissa talvisäässä istua heinäkuorman päällä isän jalkojen välissä ja katsella kuin luonto vilisi ohi tamman jolkotellessa hitaasti kotia kohti.
Isällä oli usein pienoiskivääri mukanaan, koska hevostien varrella saattoi olla mustia teeriä ruokailemassa koivuissa. Saipa isä joskus ammuttuakin linnun. Pulssini oli varmaan huipussaan jännityksestä.

Joulun lähestymiseen kuului usein myös sian lahtaaminen. Se ei ollut mielipuuhiani, mutta osallistuminen oli itsestään selvää. Minulle lankesi aina veren sekoittaminen, ettei se hyydy eikä paakkuunnu, samoin karvojen poisto tulikuumalla vedellä (kalttaus).
Joulusaunan lämmitys oli mielipuuhaani, vaikka savusaunan lämmityksessä olikin omat niksinsä. Vesikelkalla kuskasin saunavedet navetasta parin sadan metrin päästä. Aika homma, olihan saunojia parhaimmillaan perheessämme kymmenen.

Navettatouhujen, saunan ja jouluruoan jälkeen koitti joulupukin saapuminen. Se oli tosi jännittävää kuin varmaan lapsille yhä. Kuusessa oli elävät kynttilät, joita voitiin polttaa vaan hetken ajan, koska aina tuli tahtoi tarttui neulasiin ja oksiin. Aika varhaisessa vaiheessa olin ”sisäpiiriläinen” ja sain auttaa isää ja äitiä lahjojen valmisteluissa. Niinpä en yhtään ihmetellyt, kun isä oli hevosta ruokkimassa ja sillä välin pukki kävi. Pienemmät lapset eivät tätä poissaoloa oikealla tavalla osanneet tulkita.

Joululahjat olivat tuolloin ”järkeviä” ja pitkälti itsetehtyjä. Isä oli taitava käsistään ja veisteli puusta yhtä ja toista. Kaupallista saattoi olla pieni suklaalevy villasukan sisällä - voi sitä riemua!Jouluaamuna kaikki nousivat aikaisin aamulla joulupuurolle ja kuuntelemaan jouluhartausta radiosta. Me lapset leikimme hiirenhiljaa pukin tuomilla lahjoillamme.

Lapsuuden ja nuoruuden joulujen jälkeen olen saanut nähdä joulujen valtavan kaupallistumisen. Onneksi osa perinteistä on säilynyt, vaikkakin nykyaikaistunut. Lapsille joulu on käytännössä yhtä kuin joululahjat ja vapaata koulusta. Vanhat ihanat joululaulut tai raamatullinen joulunsanoma eivät heitä pahemmin kiinnosta.Eikä nuorisoakaan. Joulu on valitettavasti muodostunut monille kiireeksi, paineeksi ja stressiksi.

Joulun alla on itselleni lähes mahdotonta lähteä kauppojen tungokseen menettämään malttiani ja joulun odotuksen tunnelmaa. Siksipä olenkin joka vuosi liikkeellä joulun valmisteluissa jo lokakuulta lähtien.Varmaan aika osittain kultaa lapsuuden ja nuoruuden joulut, mutta rohkenen väittää, että joulunvietto ja valmistautuminen joulun viettoon tuolloin olivat aitoja ja pyyteettömiä. Hyvä tahto ja talkoomieli olivat päällimmäisinä joululomaa viettäessäni työn merkeissä. 

Jotenkin tuntuu, että nykyjoulut kaatuvat pitkälti perheenäitien puurtamiseksi ja hermoiluksi ruokien, siivousten ja lahjojen eteen. Ilolla olen kuitenkin saanut panna merkille, että myös teini-ikäiset lapset osallistuvat mielellään ainakin joululeivonnaisten ja -ruokien valmistukseen. 

Nyt käsillä oleva joulu on minulle taas erilainen. Vietän rauhallista ja tunnelmallista joulua uusperheeni kanssa täällä Kekkosella. Toki molemmilla osapuolilla on takuulla vahvat omat jouluperinteensä ja tapansa, mutta rohkenen uskoa, että juhlasta tulee lämmin, yhteishenkinen ikimuistettava tapahtuma. Ja ainahan pukki voi yllättää...

Toivotan oikein rauhallista ja lämminhenkistä joulua lukijakunnallemme!

Julkaistu 09.12.2016 11:03