Muuttunut pääsiäinen

Pääsiäisen myötä siirrymme kevääseen ja kohti niin monen odottamaa kesää.
Pääsiäinen havahduttaa minut toteamaan valtavan muutoksen pikkupoika- ja kansakouluajoistani. Pääsiäinen merkitsee useimmille nykyihmisille neljän päivän vapaata, hyvää ruokaa, juomaa ja viihdyttelyä. Tämäkin juhla on kaupallistunut ja pääsiäisen syvä sanoma on monille vieraantunut.

Kainuussa kouluaikoinani pääsiäinen oli talven lumisinta aikaa.Ylpeänä sain nytkin muutama viikko sitten todeta telkkarin lumitilanteesta, että tämänkin talven lumisin paikka oli synnyinkuntani Puolanka, 101 cm!
Pääsiäinen alkoi koulussa, missä pari viikkoa päivä päivältä luettiin ja seurattiin Jeesuksen kärsimysnäytelmää. Minuun se kolahti siinä määrin, että edelleen muistan Raamatun pääkohdat tältäkin osin ulkoa.
En tiedä, kuuluuko tämän päivän peruskouluopetukseen pääsiäisen sanoman seuraaminen. Tuskinpa ainakaan niin syvällisesti kuin kansakouluaikoinani ja lapsuuden kodissani.
Kotini ei ollut syväuskonnollinen, mutta hartaita kristittyjä olimme, ja pääsiäistä – kuten joulua – kunnioitimme kuuntelemalla vanhempiemme seurassa saarnoja radiosta.

Pääsiäiseen liittyi serkkujemme kanssa vahva perinne. Kävimme hankikannon aikana hiihtäen Paljakan luonnonpuistossa, jonne tuli matkaa yli kymmenen kilometriä. Joskus viivyimme siellä niin pitkään, että kevätaurinko pehmensi hangen pinnan ja paluu oli todella raskasta ja hidasta tarpomista upottavassa lumessa.
Isompana vastaava harrastus oli pilkkireissut erämaajärvillä veljeni kanssa. Ja lopputulos oli aina sama. Raskas upottava hiihto jopa 10 kilon ahvensaaliin kanssa iltapäivällä!

Tänä päivänä pääsiäistä vietetään lähes lumettomissa olosuhteissa täälläkin Kekkosella. Pääsiäisen sanoma pulppuaa mieleeni sieltä lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta eipä vain täällä tule useinkaan messussa käytyä. Takavuosina televisiossa esitettiin pääsiäisen kärsimysnäytelmää monenkin eri elokuvan puitteissa. Minulle ne olivat liian raakoja, olin jotenkin pyhittänyt ja siloitellut mielessäni raa’an totuuden.

Muuttuneesta maailmasta, arvoista ja arvostuksista huolimatta itse kannatan edelleen ajatusta, että uudet sukupolvet kasvatettaisiin raamatunhistorian ydinkohtien tuntemiseen ja pysähtyisimme kaupallisten arkikiireittemme keskellä pohtimaan noita syvällisiä kirjoituksia.
Ihan kuten monet jouluvirret ja -laulut ovat minulle rakkaita, lapsuudestani nousee mieleeni iloinen pääsiäisvirsi, jota sisarusteni kanssa lauloimme:
Murhemielin, kyynelöiden oppilasta kaksi käy, mestariaan ikävöiden, Jeesusta ei enää näy. Mutta katso, Jeesus siellä lähestyy jo heitä tiellä, heidän kanssaan vaeltaa. Kohta murhe kaikkoaa.

Rauhallista ja mukavaa pääsiäistä läheistemme kanssa vapaapäivistä ja juhlasta nauttien.
Pertti Huusko

Julkaistu 11.04.2017 16:59