Noitaikkuna: Lahjoja vaihtamaan

Äitienpäivä tuli ja meni. Nyt sitten lahjoja vaihtelemaan. Minäkin sain äitienpäivälahjan vaikken äiti olekaan, paitsi emo Blackille (kissa).
Ukko halusi välttämättä ostaa enkä raaskinut kieltääkään. Sanoin, että osta sitten jotain  käytännöllistä niin kuin äidit tuppaavat saada, ja jos tuot kukkia, tarkista että niissä on juuret.
Katseli aikansa hölmistyneenä ja antoi suurennuslasin ja haalistunutta kahvia.
– Mitä minä tällaisella, yritin kysyä, mutta hän katkaisi lauseeni lennosta ja vastasi: 
– Vanhenee se noitakin ja nyt voit tarkistella ryppyjen määrää suurennuslasin kanssa.



Suutuin ja ajattelin heti antaa palautetta, tai melkein heti, sillä iästäkö johtuen ei varastossa ollut yhtäkään keinoa, vaikka kuinka yritin noitua. Sitten rävähti. Hain vintiltä ison televisiolaatikon, tiedättehän siltä ajalta kun televisiot vielä kunnolla pakattiin. Kömmin laatikkoon varmistaakseni, että ukkokin mahtuisi. Tein pienen käden mentävän reiän sivuun ja määräsin ukon vuorostaan kömpimään laatikkoon.
– Mitä pirskattia minä täällä teen? hän ihmetteli.
Innoissani aloin selittää:
– Katsos, kun se vanheneminen aiheuttaa muutakin kuin näköhäiriötä. Koetappa itse lukea kaupassa pienellä präntättyjä tuoteselostuksia ilman suurennuslasia varsinkaan kun niitä nuoria ja nättejä kaupantätejä ei juuri silloin satu olemaan paikalla. Tämä on demonstraatio ja näyttää toimivan niin hyvin, että menen kysymään, pääsetkö johonkin markettiin tuoteselostajaksi, niin ettet sinä ala turhautua täällä kotona.

Minä sentään näen vielä vähän aikaa liihotella yläilmoissa, vaikka pimeällä –  ja onhan minulla mukana kissan silmät.

Kirjoittaja on Vuoden Noita 2016.

Julkaistu 15.05.2017 11:01