Ruohonjuuritasolla

Ensimmäisen eläkevuoteni kallistuessa kohti loppuaan keskikesällä, paukahti jo tässä vaiheessa päähäni, mikä elämässäni on suurimmin muuttunut. Hoksasin, että sehän on elämänkatsomukseni, arkinen arki. En enää katsele ja ajettele maailmaa ja ympäristöä norsunluutornista ison organisaation johtajana, vaan ruohonjuuritasolta vireänä eläkepappana!

Toki seuraan maailmanmenoa hyvin kiinnostuneena, mutta nykyisin minua kiehtovat myös pienet asiat ja tapahtumat. Ajatellaan vaikka kunnallisvaaleja, joissa Tampereella kirjoilla olevana äänestin siellä, ja isoja lukuja katsottaessa puolueeni hävisi vain marginaalisesti. Ruohonjuuritasolla ehdokas ehdokasta vastaan kuitenkin ihan muutama ääni ratkaisi, ja sehän on todella iso asia sekä voittajalle että häviäjälle.

Ruoveden koko kunnallishallinnon arsenaalia en tunne, mutta haluan toivottaa mitä parasta luottamuskautta valituiksi tulleille, älkääkä unohtako ruohonjuurilaisia!

Jääkiekon meneillään olevia kisojakin katson ehkä eri perspektiivistä kuin ennen. Ennen keskityin joukkueen yhtenäisyyden seuraamiseen ja nyt ruohonjuuritasolta seuraan paljon enemmän yksilöitä. Valitettavasti kumppanini, joka kanssani entistä enemmän on innostunut kiekosta, joutuu kuulemaan minun yleensä negatiivisia lausuntoja ja analyysejä siitä ja siitä pakista tai hyökkääjästä. No, tuleepahan ruodittua jääkiekkokin kunnolla ruohonjuuritason vinkkelistä.

Voiko sitten suurvaltapolitiikkaa katsella eri silmin kuin aiemmin?

Olen sitä mieltä että voi. Ennen seurasin tarkkaan, mitä suurjohtajat sanoivat, nykyisin seuraan ilmeitä. Esimerkkinä voin ottaa vaikka Putinin haastattelun jääkiekkotamineissaan, missä hän kommentoi tilannetta Yhdysvaltojen ja Venäjän välisessä vaali- ja tietovuotosotkuissa. Ilme kertoi enemmän kuin sanat, ainakin näin ruohonjuuritasolta seurattuna.

Tosin ilmeiden todentaminen ei ole helppoa Pohjois-Korean johtajan kohdalla...

Säistä ei kannattaisi puhua, mutta on todettava, että tällaiset kehnot säät satuttavat ja harmittavat ruohonjuurelaista ihan toisin kuin lämpimän lasitornin johtajaa.

Ruohonjuuritasolla on kuitenkin aikaa ja hauskaa seurata luonnon etenemistä valoisaa aikaa kohti. Pienetkin yksityiskohdat huomaa helposti ja ne saavat hyvälle tuulelle, vaikka olisikin yhä toppatakki ja villapipo päällä. Kurret ja pikkulinnut pihassani olen pitänyt iloisina jatketulla ruokinnalla.

Niin. Mistäköhän tupsahti mieleeni tarinani otsikointi ja sitä kautta sisältö? Päivällä pienen tihkusateen jälkeen huomasin, että talven runtelemasta ja rumasta pihanurmikosta on tunkenut esiin kaunista vihreää ruohonkortta!

Pian pääsen levittämään viltin ruohikolle ja saamme kumppanini kanssa ruohonjuuritasolta katsella kaunista sinistä taivasta, valkoisia poutapilviä ja kuulla valtavaa lintujen konserttoa. Kyllä elämä ruohonjuuritasolla on ansaittua ja paljon antavaa.

 

Julkaistu 18.05.2017 15:49