Wieniläisiä julkkiksia

Muistattehan Itävallan Conchita Wurstin, joka voitti vuonna 2014 Eurovison laulukisat?
Seurasin silloin facebookista suomalaisten kommentteja, ne koskivat niin hänen ulkoista olemustaan kuin esiintymistään. Muistan, että kommenttien perussävy oli negatiivinen, kauhisteleva, joku kyseenalaisti jopa hänen laulutaitonsa. ”Nyt mennään kyllä liian pitkälle! Partainen nainen!”

Seuraan usein Itävallan television torstai-illan keskustelua, johon toimittaja Barbara Stöckl kutsuu niin nimekkäitä kuin tuntemattomiakin henkilöitä, ihmisiä, joilla on – tai joilla pitäisi olla – jotain mielenkiintoista sanottavaa tai joitten elämä tai työala on poikkeuksellinen. (Joskus tosin käy ilmi, että joku keskustelija onkin tyhjä tai tylsä tai fraaseja täynnä, ja – merkillistä? – nämä ihmiset ovat usein poliitikkoja!) Soikean pöydän ympärillä on toisinaan juontajan lisäksi kolme neljä henkeä, joskus vain kaksi.

Waltraut Haas, tunnettu ja rakastettu wieniläinen näyttelijä, täytti kesäkuussa 90 vuotta ja Barbara Stöckl kutsui hänet torstai-illan keskusteluun. Päivänsankari sai valita itselleen keskustelukumppanin, jonkun, jota hän ihaili. Rouva Haas valitsi Conchitan. Ja niin istuivat 90-vuotias näyttelijä ja 29-vuotias Conchita vastakkain soikean pöydän äärellä ja juttelivat työstään, elämästään ja arvoistaan. Se oli yksi mielenkiintoisimmista torstaikeskusteluista, joita olen seurannut: molemmat keskustelijat olivat varsin sympaattisia ihmisiä.

Conchita kertoi yllättyneensä kutsusta, siitä, että Waltraut Haas valitsi juuri hänet keskustelemaan kanssaan. Niinpä vanha rouva joutui perustelemaan, miksi nuori transvestiittitaiteilija on hänen idolinsa. Rouva sanoi nostavansa hattua Conchitan/Tom Neuwithin rohkeudelle olla oma itsensä ja toteuttaa sitä visiota, joka hänellä on, sitä, että jokaisella on oikeus olla se, mikä on. Haastattelujen mukaan Tom halusi jo lapsena näytellä mieluiten prinsessaa, muuten hän oli hiljainen ja kiltti koulupoika. Kun hän murrosiän jälkeen kertoi vanhemmilleen seksuaalisesta suuntautumisestaan, nämä kauhistuivat: Mitä naapurit sanovat? Ja asiakkaat! (Perheellä on Gasthaus kotikylässä.) Myös mummu sai tietää asiasta, ja hän oli se, joka otti Tomin vanhemmat tarmokkaasti puhutteluun ja sai heidät ymmärtämään, ettei kyse ollut mistään maailmaa mullistavasta draamasta.

Juteltiin ajankohtaisista töistä. Waltraut Haas valmistautui juhlanäytäntöönsä, jossa hänellä oli 90-vuotiaan rooli. Maskeeraajalta meni kuulemma täysi tunti siihen, että hän sai nuorekkaan rouvan näyttämään 90-vuotiaalta. Conchitalla oli edessään Life Ball, jonka hän juonsi. Se on vuosittaisen sateenkaarikansan suurtapahtuman Wienissä, se valtaa koko raatihuoneen ja sen edessä olevan torin. Mitä mieltä rouva Haas on siitä? Osallistuuko hän kenties itse siihen, kuten monet julkkikset. Rouva Haas kertoi seuraavansa sitä kiinnostuneena TV:stä, hänestä on vapauttavaa, että näistä asioista voidaan jo puhua avoimesti eikä enää tarvitse kuiskutella, kuten hänen nuoruudessaan. Sitä paitsi Life Ballin sanoma on tärkeä, HIV-viruksen leviämisen ehkäiseminen. Tapahtuman tämänvuotinen motto Tunne statuksesi! kehottaa asianosaisia tekemään HIV-testin säännöllisesti, nykylääkkeillähän sairauden puhkeaminen voidaan estää.

Tämä televisiokeskustelu nousi mieleeni tänään, kun luin facebookista, että jopa kansanedustajatason poliitikko Suomessa on sitä mieltä, että Pride-tapahtuma boikotoi suomalaisen väestön enemmistöä, heteroseksuaalisia ihmisiä. Boikotoi?
Toivon, että tämä kansanedustaja (Sari Tanus) saa ensi vuonna kutsun Wienin Life Ball -tapahtumaan ja tulen lähettämään tapahtuman pääorganisaattorille, Gery Keszlerille pyynnön ja perustelun kutsun lähettämiseksi.

                                                                                                                                                                   

Julkaistu 05.07.2017 17:49