Metsästys - antoisa harrastus

Intohimoinen metsästäjäkin joutuu pitämään harrastuksestaan kesätauon- ainakin kotimaassa. Heinäkuun lopussa posti tuo metsästyslehtiä, jolloin metsämiehen adrenaliini taas kohoaa. Niin tuli lehti nytkin.

Kausi alkaa seurojen syyskokouksilla,  ja metsästys 10. elokuuta  kyyhkysjahdilla. Varsinainen isompi PUM on sorsastuksen alku 20. elokuuta. Jänismiehet ja -naiset pääsevät passittamaan syyskuun alusta, ja metsäkanalintujen osalta kausi alkaa 10. syyskuuta. Huomionarvoista on, että linnunmetsästystä on viime vuosina lyhennetty ja rajoitettu ja saaliskiiintiöitä pienennetty vuosi vuodelta supistuneiden kantojen  vuoksi. Suomen riistakeskus antaa valtakuntaa koskevan metsäkanalintujen metsästystä koskevan ohjeistuksen 8. syyskuuta. Metsästysseurat voivat tehdä näitäkin tiukemmat ehdot paikallisen lintukanta-arvion mukaan.

Iso PUM PUM on sitten lokakuun puolivälissä, kun hirvestys alkaa. Pienempien hirvieläinten jahdit käynnistyvät  eri tavoin 1. syyskuuta ensimmäisen variaation ollessa kyttäysmetstys.

Aikamoinen vipinä käy metsästäjien parissa jo nyt aseita testattaessa, kohdistettaessa ja hirvikokeita suoritettaessa. 

Itse olen ollut metsämies pienestä saakka suoritettuani hetimmiten metsästäjän tutkinnon metsästyskorttia varten. Tämä tutkinto on kehittynyt vuosi vuodelta, eikä varmastikaan mene enää perehtymättä läpi. Aikoinaan sen suoritti moni " veikkaamalla" oikein rasti ruutuun.

Nuorena metsästin vanhemman veljeni kanssa synnyinseudullani Kainuussa Puolangalla. Riistakannat olivat hyvät ja saaliit sen mukaiset. Meillä oli hyvä sekarotuinen etupäässä Suomen pystykorvaa sisältävä koira, jolle ammuttiin monet monet linnut ja jäniksiäkin . Veljeni hankki kuitenkin Suomen ajokoiran, josta tuli erinomainen jäniskoira, ja hurahdimme jäniksenmetsästykseen linnustuksen jäädessä taka-alalle. Parhaana syksynä ollessani oppikoulun yläluokalla ammuimme viikonloppumetsästyksenä 78 jänistä!

Hankittuani mökin Kekkoselta vuonna 1994 aloin katsella myös metsästysmahdollisuuksia. Mukavalla sattumalla pääsin Kurun Erämiehet ry:hyn. Olin tulossa junalla Helsingistä työmatkalta Tampereelle, kun törmäsin ravintolavaunun kahvilla kolleegaani, metsänhoitaja Martti Asuntaan, joka on Kurun Erämiesten puheenjohtaja. Niinpä laitoin jäsenhakemuksen perusteluineen seuralle ja jäseneksi pääsin normaalin prosessin mukaisesti.

Kurussa kuljinkin sitten ahkerasti, ja saalistakin tuli hyvin, joskin vaihtelevasti. Riistan lisäksi/ puuttuessa täytin reppuni kanttarelleilla ja suppilovahveroilla. Rentoa ja mukavaa oli Kurun metsissä tallustella.

Myöhemmin aloin kysellä mahdollisuuksia päästä paikalliseen seuraan Kekkosella, koska Kuruun on puolen tunnin ajomatka.

Hakemukseni tuli kuitenkin bumerangina ehkä siksi, etten metsästä hirvieläimiä? Ehkä siksi, etten ollut "riittävän Kekkoslainen" tuolloin...olisinkohan vieläkään???

En kuitenkaan luovuttanut. Lähetin hakemuksen Kuljun metsästysseuraan Seppo Rantaselle, jota en silloin tuntenut kuin nimellä. Nykyisin olen seuran hallituksessa ja toimin myös Majavakallion Majan isäntänä! Näin eri seuroissa on eri pelisäännöt!

Seuramme mailta olen onnistunut muutaman linnunkin ampumaan, mutta pääsaaliit ovat olleet sienet, lähinnä kantarellit ja suppilovahverot. Haulikkoa ulkoiluttaessa on mukava tietää jo etukäteen, että reppuun tulee ainakin sienisaalis!

Poikani Niko aloitti metsästyksen kanssani jokunen vuosi sitten ja seuramme kevätkokouksessa hän pääsikin varsinaiseksi jäseneksi.

Metsästys-ja kalastusaiheisia kirjoja Päätalon, Huovisen jne. lisäksi luin paljon takavuosina. Suunnittelinpa itsekin kirjan kirjoittamista novellikokoelmana kala- ja eräreissuistani. 

Kirjan nimi ja sisällysluettelo on aikoinaan ruutupaperille kirjoitettuna minulla tallessa. 

"Villasukkametso ja muita erä- ja kalatarinoita" oli alustava nimi. Kaikki tarinat ovat tositapahtumia. Kerron lyhyesti villasukkametsosta.

Olin kotona viikonloppuna oppikoulun oppilasasuntolasta. Oli raikas, kirkas pakkaslauantai. Oli hankikanto ja päätin iltapäivällä poiketa Kössin (aiemmin mainitsemani sekarotuinen koiramme) kanssa lintuja katsastamassa. Haasteena oli kirkkaan ilman lisäksi äänekkäästi narskuva hanki kumisaappaiden alla. Menimme parin kilometrin päähän Helvetinkuopalle, joka on mäntykankaiden ympäräröimä, ja jossa oli lähes aina lintuja.

Nopeasti Kössi sai haukun. Lähdin lähestymään, mutta pelkäsin, että hangen narskunta peloittaa linnun pois. Keksin riisua kumisaappaat kuusen juurelle ja jatkoin lähestymistä villasukkasillani äänettömästi hiipien. Puitten välissä näin haukussa isossa kuusessa istuvan ison mustan linnun. Metso, ajattelin ja pulssi tuplaantui. Pääsin puitten suojassa ampuma-etäisyydelle ja oksien välistä kohdistin 16 kaliberisen yksipiippuisen Baikalini ja pamautin. Rytisten putosi musta lintu alas ja Kössi syöksyi linnun niskaan. Ryntäsin noutamaan metsoani ja ilo ja pettymys taistelivat, kun huomasin, että saalis olikin tosi iso ukkoteeri!

Sitten tulikin hankala haaste; saappatteni löytäminen. Pitkään näytti, että on mentävä villasukissa kotiin, mutta lopulta löysin saappaani. Oli hienoa pyssy olalla roikottaa mustaa teertä kädessä ja tallustella kotipihaan, missä isäni ja vanhin veljeni tulivat saaliistani yllättyneinä minua vastaan.

Pertti Huusko

Julkaistu 02.08.2017 13:21