Pelkäätkö joulua?

 ”Pelkään joulua”, hyvä ystäväni tokaisi lokakuussa nähdessään joulunvalmisteluni jo alkaneen muutamalla tonttukoristeella. Hän kuvaili omaa jouluaaton loputonta hässäkkää ja stressiä. Ja vielä pahempaa painetta lahjojen vaihdossa, koska hän tunsi kykenevänsä antamaan vain huonompia lahjoja kuin itse saa...
  ”Noh, mitä ihmettä?”, sain aika tylystikin kähistyä.
Itse olen sydänjuuriani myöten jouluihminen. Siitä kirjoitinkin viime joulun alla blogissani.

Tämän viikon Ruovesi-lehden pilapiirros Kohtauksia kuvaa hyvin normiperheen arkea marraskuun kääntyessä joulukuuksi ja joulun paineen yllättäessä. Aloin oikein miettiä, ketkä muut perheenäitien lisäksi stressaantuvat ja jopa pelkäävät joulua. Läheinen perhe menetti juuri puolison ja äidin. Hän oli kaikki kaikessa arki- ja juhlaelämän järjestelyissä. Jäljelle jäänyt perhe varmasti pelkää joulua. Eniten kuitenkin siksi, että kodin hengetär on poissa, mutta myös siksi, miten joulun saa rakennettua. Lähimmäisten tuki ja perheen auttaminen on tässä a ja o.

Koululainenkin voi pelätä joulua. Syyslukukausi on ohitse ja tulokset näkyvät yleensä kouluarvostelun muodossa. Mitä jos on tullutkin lusmuiltua tai harrastettua koulua tärkeämpää? Ei ole helppoa mennä vanhempien eteen negatiivisen yllätyksen kanssa. Tämä varmasti vaikuttaa joulunvieton henkeen. Monen yritysten tilikausi päättyy kalenterivuoden lopussa. Jouluksi koetetaan pinnistää parhaat numerot aikaiseksi tilinpäätöstä varten. Tässäkin silmille voi pamahtaa epäonnistuminen ja joulutauko on pilalla. Ja toki pahinta on, jos juurisyy on minä itse.

Raha tai tarkemmin rahan niukkuus on varmasti erittäin yleinen joulupelon aihe. Ruuat, juomat, lahjat, koristelemiset ja niin edelleen aiheuttavat vuosi vuodelta suuremman budjettitarpeen ja joudutaan elämään velaksi yli varojen. Onneksi Suomessa ei vielä monessakaan paikassa olla Amerikan malliin aloitettu naapurien välistä pihojen jouluvalaistuskilpailua! Tokihan tavallistakin Jussi Juonioita ärsyttää, jos naapurin Matti Mainio on hankkinut pihalleen jotain uutta Jussin laudalta lyömiseksi.

Miten sitten vähäosaiset, yksinäiset, päihdeongelmaiset ja kodittomat tai asunnottomat? Näitä kohtaloita näkee paljonkin median kautta. Hienoa ovat kaikenlaiset avustukset ja keräykset, kunhan varmistetaan, että apu varmasti päätyy oikeaan osoitteeseen. Hyvänä esimerkkinä voin poimia  Hurstin jo toisessa polvessa toimivan Laupeudentyö ry:n.

Sairaalan joulusta on kirjoitettu jopa novelleja. Kaipaus kotiin läheisten luo on se suurin taakka. Sairaalassa ja hoitokodissa ei ole ruuan, vaatteiden, puhtauden, lämpimän ja ystävällisen hengen puutetta. Armeijan joulu on toinen elementti, jota on kuvattu kaunokirjallisuudessakin. Tätä nykyä maksimimäärä varusmiespalvelustaan suorittavia kotiutetaan joululomalle.

Palaan otsikkoon ja suhteeseeni jouluun. Voin todeta, että jouluaika on joka vuosi elämäni parasta aikaa. En pelkää joulua, vaan rakastan sitä. Se kummunnee lapsuudestani. Joulun sanoma koskettaa yhä. Kauneimmat joululaulut saavat kyyneleet silmiin. Tunnelma, ilo, läheiset, lumi, talvi, ja niin edelleen ovat rakastamiani elementtejä. Ja rakastan antaa enemmän kuin saada. Olla joululahjojen saajana ja avata niitä viimeisenä muiden katsellessa saa minut hämilleni. En ole vahvalla alueellani.

Miten vältän joulustressin? Lahjojen suhteen a ja o on elämän ja elämisen seurailu. Pitkin vuotta kirjoittelen aina muistiin, kun huomaan jotain puuttuvan tai jotain hyödyllistä löytyvän tuohon ja tuohon tarkoitukseen. Ja ostokset sesongin ulkopuolella ovat usein edullisempia kuin jouluhässäkkäkaupoissa! Tänäkin vuonna lahjoistani yli 90 prosenttia oli hankittu ja pakattu jo lokakuun lopussa.
   Ohjeeni stressittömään tai ainakin vähempistressiseen jouluun on: Aloita valmistelut ajoissa ja etene hissukseen tilanteen ja siihen helposti löytyvän ajan puitteissa. Lahjojen suhteen ”tonttuile” läpi vuoden, saat parhaat ideat ja budjettikin pitää paremmin.

Entäs joulukoristelu? Senkin aloitan pikkuhiljaa jo lokakuussa. Ei mitään ryntäystä tai paniikkia. Tonttu silloin, pukki tällöin. Takanreunalle, piirongin päälle, kynttilät, ikkunatontut... Kuusen laitan terassille jo lokakuussa, samoin pääosan'jouluvaloista pihalle. Jouluvalot on huono kutsumanimi. Parempi olisi kaamos-, syys- tai sesonkivalot. On pimeää ja lumetonta, jolloin kauniista valoista tulisi nauttia kuukausia, eikä vaan joulupyrähdyksen ajan! Lopuksi voin vielä todeta, että itse vietän joulua ja nautin talvivalaistuksesta lokakuulta helmi-maaliskuulle. Sitten alkaakin jo pääsiäisvalmistelut ja koristelut.

Rohkaisen jokaikistä pidentämään joulusesonkiaan ja nauttimaan pelkäämisen sijasta. Jokaisen joulu on itsensä näköinen. Sitä ei voi eikä pidä verrata sillä, annanko parempia tai 'huonompia' lahjoja. Itse ajatus on kaunein. Samoin vanhat repaleiset isoäidin joulukoristeet voivat olla arvokkaampia ja tunnelmallisempia kuin mitkään uusimmat vilkkuvat led-valot! Muistakaa vanha viisas toteamus:  Joulu on vaan kerran vuodessa, juhannus on joka vuosi!
Hyvää joulunalusaikaa!

Julkaistu 24.11.2017 16:32