Autokuume

Se iskee salakavalasti. Kipinänä voi olla, että nykyinen autosi alkaa reistailla. Tai näet liikenteessä auton, jollaisen sinäkin haluaisit. Tai naapurikateus – tuo synneistä turhamaisin. Naapuri on hankkinut uudenkarhean punaisen GL:n. Ei auta muu kuin lampsia autoliikkeeseen ja hankkia ainakin GLX ellei sitten joku premium merkkiä oleva. Maajusseillahan tällaista kisailua näkee puimurikaupoissa, vaikka vuotuiset käyttötunnit työvälineellä ovatkin vähäiset.

No, olipa syy mikä tahansa, kuume iskee ja kierrokset alkavat nousta. Poikkeat kulkiessasi tai lähdet varta vasten ryntäilemään autoliikkeissä. Tai tutustut tarjontaan ensin netin kautta. Alkaa valtava Jaakobin paini, mikä tai mitkä yksilöt kiinnostavat. Vääjäämättä päädyt johonkin merkkiin, väriin ja yksilöön. Alat selata vähän väliä autojen nettipalstaa, ja kuitenkin lopulta päädyt aina siihen tiettyyn yksilöön

Kun ajelet omalla autollasi, huomaat spontaanisti ajattelevasi vikoja ja puutteita, mitä autossasi on. Peruutuskamera puuttuu, takaluukku ei nouse sähköisesti, ei ole adaptiivista tutkaa cruiserin yhteydessä, valotkin ovat vanhanaikaiset ja niin edelleen. Miten olen saattanut ajaa tällaisella, kun tarjolla on juuri minulle sopiva, se oikea? Ja kuinka mones musta auto tämä minulla onkaan? Nyt haluan valkoisen!

Laitat automyyjälle postia tai käyt paikanpäällä ja saat tarjouksen. Petyt suunnattomasti. Hyvityshinta autostasi on jotain muuta kuin olit olettanut. Pakko kilpailuttaa muut vastaavat vähänajetut valkoiset. Yllätykseksi kaikki hinnoittelevat vaihtoautosi arvon tonnin parin sisälle. Iskee autokuumekrapula. Miksi vaihtaisin hyvän autoni, kun siitä ei makseta realistista hintaa? Katsot unelma-autoasi koskevaa tarjousta uudelleen. ”Välimyyntivarauksin”, eli voidaan myydä koska vaan, kelle vaan. Minun autoni! Parahdat.

Autokuume nousee huippuunsa. Mitään muuta et ajattele, kuin että tuo auto on saatava! Teet myyjälle vastatarjouksen. Hän ”ei pysty”. Hän tietää, että olet koukussa! Sanoopa vielä, että pari hemmoa tulee huomenna katsomaan ja koeajamaan. Seuraavan yön olet kuin tulisilla hiilillä. Silmissäsi vilkkuu ”välimyyntivaraus”. Muistat kerran jo niin käyneenkin...

Lopulta sinnikkyytesi palkitaan ja saat myyjän kanssa kaupan maaliin. Tunnet, kuinka iso apina putoaa harteiltasi ja ajattelet vain sitä herkeä, kun pääset suhauttamaan pihaasi tai kylille uudella autollasi. Vaikka auto on vaan kulkuväline, jolla liikutaan paikasta A paikkaan B, on se omistajalleen paljon muutakin. Se on oman arvon nostaja, se voi olla lelu ja sanotaanpa pahasti, että monille miehille se on statutusmielessä pippelin jatke.

Niin. Autokuume iski minuunkin. Etenin systemaattisesti, liikaa lämpenemättä. Minulla oli monta päivää tuo välimyyntivarauspelko, koska hintakäsityksemme olivat niin kaukana. Sitten päätin, että jatkan vanhalla, ellen uutta saa ehdoillani. Tämän esitin myyjälle päin naamaa. Ja tietenkin hän totesi, että heille huono kauppa, mutta tehdään tämän kerran.

Ostamani auton varusteluun ja luovutukseen jäi vajaa pari viikkoa aikaa. Iski Murphyn laki. Keltainen moottorin merkkivalo alkoi palaa kojetaulussa. No, huh. Molemmat pakokaasuanturit (noksit) olivat irtisanoutuneet. Parin tonnin ylimääräinen saattohoitokustannushan siitä tuli.

 Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jouluviikolla teen mustasta valkoisen eli minulla ainakin on valkoinen joulu – auton muodossa.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Julkaistu 19.12.2017 18:40