Härkäviikkojen tappamista

Härkäviikot tai selkäviikot ovat juhlapyhätön aika loppiaisesta pääsiäiseen. Puhutaan myös talven selän taittumisesta.

Bisneselämässä minua ihmetyttää toiminnan hidas käyntiinlähtö loppiaisen jälkeen jopa useammaksi kuukaudeksi. Vuoden vaihteeseen, Sylvesterin yöhön saakka, painetaan aina täysillä ja pajatso on tyhjä uuteen vuoteen lähdettäessä. Metsäkoneajoilta muistuvat mieleeni toisen Ruotsin tehtaamme tuotantoluvut, 27 konetta joulukuussa ja yksi vaivainen tammikuussa. Tilauskantaa ja kysyntää kylläkin oli, ja sama porukka töissä.
    Jääkiekkokausi on identtinen. Syksyn pelivoitto ja kolme pistettä eivät kiinnosta, mutta keväällä tuo voitto ja pisteet hehkutetaan median lööpeissä jumalasta seuraavaksi.

Härkäviikot ovat intensiivisen opiskelun kulta-aikaa. Tipaton tammikuu, kuntosalibuumi ja uuden vuoden lupaukset siivittävät opiskelijat ja koululaiset hurmosvauhtiin talvilomaa odottaessa.
   Aktiivin eläkeläisen päivät täyttyvät halonteosta, latujen vetämisestä moottorikelkalla sekä niiden hiihtokäytöstä. Huonosti on vaan tänäkin talvena jäälle ladunpätkää päässyt ajamaan; onneksi sänkipeltoja on sen verran, että muutamien kilometrien lenkkiä on voinut ajella.

Politiikassa tapahtuu nyt erityisen runsaasti ja seurattavaa riittää sekä presidentinvaaliemme osalta että USA:n presidentti Trumpin edesottamuksista. Jälkimmäisen ”America first” populismi, verotemput, maahanmuutonrajoitus ja ydinohjusnappileikki Pohjois-Korean itsevaltiaan Kim Jong-unin kanssa ovat arkipäivässä jatkuvasti huippu-uutisia. Trump kehuu nyttemmin saaneen Amerikan historian parhaaseen talouslentoon.
   Noh, eipä Sipilän hallituskaan kotimaassamme Petteri Orpo etunenässä pane kynttilää vakan alle, vaan hehkuttaa tämän hallituksen aikaan saamaa parasta lentoa sitten 2010-luvun loppupuolen huippuvuosien. Kukapas se kissanhännän nostaa, ellei kissa itse.

Presidentinvaaleista voidaan olla montaa mieltä. Minä ”kaksinkertaisena” kekkoslaisena en olisi pitänyt näitä rahaa ja energiaa syöviä sirkushuveja lainkaan, vaan olisin tehnyt kekkoset. Demokratian piikkiin tätä ruljanssia kaiketi pyöritetään.
   Kansa liikkeelle ja päättämään itsestään selvää asiaa. Kyllä meitä vedetään narusta. Noh, pääasia, että ollaan tyytyväisiä ja tämän varjolla ujutetaan nopeasti läpi paljon enemmän kansaa koskevia isoja muutoksia, kuten sote tai aktiivimalli.
   Toki mukavaa vipinää syntyisi, jos vaalien pettymyksen sivutuotteena joku kivikaudelle jämähtänyt puoluejohtaja ymmärtäisi ottaa ennenaikaiset lähtöpassit!

Kohta isketään myös takamus sohvalle ja aletaan töllöttää talviolympialaisia. Mielenkiintoista on odotus Suomen mitalirohmuilusta kisoissa talven mittaan aika kehnosta menestyksestä huolimatta. Realismia menestykseen olisi mukava joskus nähdä, eikä viikkojen jälkiselityksiä, miten nuha iskikin juuri silloin tai miten latu pöpperöityi juuri minun Fischerieni alla...
    Hyvää olympiaprosessissa on dopingin vastainen taistelu. Systemaattinen venäläisurheilijoiden poissulkeminen on näkyvä ja tarpeellinen ele tässä laajassa ja nopeasti kehittyvässä kentässä.
   Poliittisesti pohjois-korealaisten esiintyminen kisoissa on ainakin jonkinasteista symbolista liennytystä.

Omille härkäviikoilleni osuvat myös rippijuhlat, koirakuumeen liennytys (metsästävä), ulkomaanmatka Viroon ja ehkäpä vihdoinkin talvikalastuksen opettelu, jonka vuosi vuodelta olen lykännyt eläkepäivilleni. Pari hallituspaikkaa repäisevät kumpikin kuukausittain minut täältä kuusenjuurelta kravattimaailmaan ja töllistelemään betoniporsaita ja kiukkuilemaan ruuhkille ratikkatyömailla. Sieltä palatessani ainoaan oikeaan paikkaan, Kekkoselle, huomaan talven selän taittuvan ja pääsiäispupun jo törröttävän lumihangessa toivottaen tervetulleeksi kevättä kohti.

Julkaistu 29.01.2018 12:13