Renkaita, pyöriä ja pyöreitä

Yritän tiivistää tammikuun, joka on tuonut tullessaan jännitystä sekä hyviä ja huonoja uutisia. Tammikuussa juhlakausi sen kun paranee meidän perheessä. Tänä vuonna saatiin juhlia pyöreitä syntymäpäiviä. Toisille lahjat olivat yllätyksiä ja toisille yllätykset paljastuivat ennen aikojaan mutta haittaako se. Pippaloiden myötä näin myös lopulta Kormuksen livenä.

Tammikuussa se kärry löysi lopulta uuden omistajan. Se kärry, josta kirjoitin syksyllä. Tammikuussa myös yksi alamäkipyörä löysi uuden omistajan. Jäbä osti sen. Ja toinen jäbä myi sen. Opin vähän stadia siinä, enkä ole aivan varma, nuoreninko vai vanheninko siinä samalla.

Tammikuussa nelivuotias vaihtoi potkupyörän polkupyörään ja harjoitteli sisällä. Isoveli yritti pyöräillä ulkona, mutta oli liukasta. Nastat tarvittaisiin renkaisiin. Onneksi on hiihto, luistelu ja pulkkamäki, joita voi harjoitella, kun pyöräilykelit eivät suosi.

Tammikuussa tanakka kikyflunssa piteli niin, ettei voinut treenata, pakko oli vain kävellä, nastalenkkareilla. Tammikuussa ehti siis tehdä paljon töitä. Julkaista vaikka mitä ja opetella markkinointia.

Mitäs muille tapahtui tammikuussa? Yksi pikku ystävä taittoi ranteensa. Toipuu hyvää vauhtia. Toinen taas katkaisi nilkkansa. Toipuu hänkin. Eräs tuttava joutui hänkin sairaalaan. Pikaista paranemista myös sinne. Mutta varsinainen pommi oli auto-onnettomuus, johon ystäväni joutui. Hidas toipumisprosessi on käynnissä.

Vakava auto-onnettomuus pysäyttää. Se pistää miettimään perhettä ja ystäviä. Hämmentää ja vaivaa. Hämmentävää on myös toipuminen, sen samanaikainen nopeus ja hitaus. Ja oma avuttomuus ja loputon epäkäytännöllisyys. Laittelin lounasta potilaalle. Söimmekin hyvällä ruokahalulla. Pannu vain jäi sinne hellalle. Onneksi paikalle tuli muita vähän pätevämpiä ottamaan pannun hellalta ja sammuttamaan sen levyn. Kana oli kypsää.

Autoilu ja liikkuminen on muutenkin ollut teemanan tammikuussa. Olemme pohtineet liikkumista täällä etäisyyksien maaseudulla. Sähköpyöräilisin mielelläni, mutta toimisiko arki silloin. Meinasin jo kokeilla. Jos se sujuisi nyt talvella, niin silloinhan se sujuisi milloin vain. Päädyin kuitenkin siihen autoon. Toivotan itselleni turvallisia kilometrejä ja haaveilen siitä pyörästä.

Tammikuun autoiluteeman kruunasi soitto työpaikalleni Vilppulaan tammikuun lopussa. Joku soitti ilmoittaakseen, ettei Anna ajaisi Tammikoskentietä, sillä se on poikki. Olin itse kotitoimistolla, mutta onneksi viesti tavoitti työkaverini, joka myös huristelee samaa tietä. Nöyränä kiitän huolenpidosta ja pyrin samaan. Suunnataan helmikuuta kohti huolehtien itsestämme, muista ja paistinpannuista.

Julkaistu 31.01.2018 16:21