Koira tuli taloon - elämänmuutos

Lapsuudessani ja nuoruudessani meillä maalla oli aina koira, usein kaksi. Pystykorva linnustamiseen ja Suomen ajokoira jänisjahtiin.

Olen 15 vuotiaasta saakka ollut innokas pienriistan metsästäjä. Hirvieläimistä en ollut kiinnostunut, koska venhemmat veljeni olivat hirviporukassa. Kuulun edelleen tuohon pohjoiseen metsästysseuraan, Latvan riistamiehet ry:hyn. Työkiireistäni johtuen aikaa pohjoisen reissuihin ei ole ollut. Vuosia sitten liityin täällä Kekkosella Kurun erämiehiin ja sittemmin myös Kuljun metsästysseuraan. Metsästykseni on ollut lintujahtia ilman koiraa. Joskus olen saanut saalista, mutta useimmiten reissu on ollut haulikon ulkoiluttamista ja sienien keräämistä.

Lintukannat ovat pudonneet ja metsästysseurat ovat joutuneet kiintiöimään maksimisaaliin, joka on yleensä yksi ukkometso ja -teeri. Menneellä kaudella metsäkanalinnut rauhoitettiin Kuljun seurassa koko metsästyskaudeksi.

Lintukausi on muutenkin hyvin lyhyt, mutta rusakkoa ja metsäjänistä saa vuosittain metsästää syyskuun alusta helmikuun loppuun. Niinpä olinkin pohtinut keinoa päästä jänismetsälle ja jatkaa siten tuota linnustuksen lyhyttä jahtikautta. Muutaman kerran kävin metsästäjäkolleegoiden kanssa jahdissa heidän koirillaan. Sekin valitettavasti kuihtui muutaman avainhenkilön siirryttyä autuaallisille metsästysmaille.

Minussa alkoi viritä koirakuume. Perheessäni oli ollut aiemmin labradorinnoutaja, jota ei kylläkään käytetty metsästykseen. Seuraava seurakoira oli norwitchin terrieri, ja nykyisin pojallani on norfolkin terrieri.

Mikä koira minullle? Pohdin jäniskoira-seurakoira yhdistelmää. Naapurissani oli petit basset, jonka kanssa käytiinkin muutamassa jahdissa. Hyvin ajoi jänistä. Instan hallituksen ulkopuolisella jäsenellä on näitä kaksi, ja hän on kovanluokan metsämies.

Niinpä aloin kartoittaa petit bassetin saatavuutta. Löysinkin kasvattajan, jolle piti tulla kevätpentuja, mutta astutus epäonnistui ja seuraava pentue olisi mennyt seuraavan vuoden alkuun. Hän esitti sitten luokkaa isompaa bassetia sijoituskoirana.Ja niin päädyin sopimukseen hankkia tälläinen grand basset griffon vendeen. Sijoitus tarkoittaa yhden pentueen teettämistä noin kahden vuoden ikäisenä, jolloin saan koiran kokonaan nimiini.

Pitkänäperjantaina haimme sitten naisystäväni kanssa tämän 8 kuukautta vanhan narttupennun Mäntsälän kupeesta Kekkoselle. Valitsimme siroimman, vilkkaan touhuneidin koulutettavaksi. Oikea nimi on Pirkko, mutta kutsumme Pikeksi. Karvattajalla koiran vilkkaudesta johtuen lempinimeksi oli tullut Pirkko -kele koiran nopean ruokien ja tavaroiden varastamisen takia. Voin täysin alleviivata tuon nimen.

Pike on ollut minulla parisen viikkoa, ja rauhallinen eläkeläiselämäni on pantu aika tavalla uusiksi. Olen hyväksymässä koiran karvoja joka puolella. Matot on siirretty pois lattioilta. Tosin Pike on täysin sisäsiisti. Koira on vallannut Natuzzin nahkasohvan ja nojatuolin. Nukkumaan se hiippailee viereeni. Herättää minut 6-7 välillä. Tänä aamuna koetin puoli seitsemältä kääntää kylkeä, jolloin Pike alkoi kuonollaan rullata peittoa päältäni. Pakkohan minun oli nousta, ruokkia ja lenkittää koira.

Lenkitän Pikeä useita kertoja päivässä. Jäällä se saa olla poikkeuksellisesti irti ja painaa hurjaa kyytiä sinne sun tänne. Pike on kova vainuamaan ja kulkee kaikkialla kuono maassa. Hihnassa sillä on usein neliveto päällä, ainakin toistaiseksi. Toki koetan opettaa sen olla vetämättä.

Toki olen aina ollut liikunnallinen, mutta nyt Pike on varmistamassa, etten todellakaan "sohvaperunoidu". Naisystäväni, joka on henkeen ja vereen kissaihminen ja ollut koirakontaktissa viimeksi konttausiässä, on nyt aika myyty Pikelle. Pike onkin hänen lenkkikaverinaan lähes päivittäin.
Syksyä kohti on mielenkiintoista alkaa opettaa Pikeä jänisten perään. Ainakin sillä on valtava into kuono maassa yrittää löytää kaikki mahdolliset hajut. Oma tuntumani on, että koulutus onnistuu.

Koiraa harkitseville on tuotava esiin iloisten puolien lisäksi vaativuus. Koira tarvitsee lenkkejä, leikkejä, seuraa. Sen kanssa on kiinni aina. Ei homma ole halpaakaan. Hankintakustannuksen lisäksi tulee tarvikkeet. Kalleimpia ovat häkki, mahdollinen koirankoppi, tutkapanta, oikea ruoka, talutusvälineet, vakuutus, eläinlääkärikulut, ja niin edelleen. Ja todellakin on muistettava, että koira velvoittaa. Panee arkirytmin ja elämäntavat uusiksi. Kasvattaa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Mutta palkitsee - on varmasti isännän paras ystävä, kun kohdellaan oikein.

Voin vaan todeta, että eläkeläispäiväni naisystäväni rinnalla ovat Piken kautta saaneet lisää säpinää ja vastuullisuutta. Tänään vein Piken lenkille ennen seitsemää. Nyt on kello yhdeksän ja lähdemme pitemmälle järvilenkille, missä iloinen vesseli saa nauttia hetkellisestä vapaudesta.

Julkaistu 11.04.2018 16:26