Puhuminen ja pakosuunnitelmat

Jännitätkö sinä puhua julkisesti? No minä jännitän.

Olen kuunnellut monia innostavia puheita lähiaikoina. Olen myös koittanut ottaa oppia ja koppia. Muistissa on myös maisteriopintojen luennot, joiden tarkoituksena ei ole lähtökohtaisesti olla helppoja. Niistäkin on otettava kiinni jotenkin ja yritettävä oppia tanakasti.

Alkuvuodesta olen tutustunut monenlaisiin viestijöihin. Erityisen ihastunut olen ollut lempeän dynaamiseen lähestymistapaan. Huomaan poimineeni siitä omaan ytimeeni jotakin. Aivan loistava on myös äänenpainojen kanssa leikkiminen. Senkin taisin ryöstää omaan repertuaariini. Mutta huomaan olevani kuitenkin auttamattoman tunnepuhuja.

Huomaan innostuvani puhumisesta niin, että kailotan takariviinkin, että ottakaa kuva nyt tästä markkinointityökalusta, että huomenna kahvitunnilla sitten alatte täydentämään!

Olen introvertti eli paljot ihmiset ja uudet asiat ovat kauhistus. Päättäväisesti kuitenkin asettelen näitä molempia polulleni tasaisen epätasaisin väliajoin. Palautumisesta huolehtiminen on yksi avaimeni tilanteista selviämiseen. Kaikesta ei kuitenkaan tarvitse selvitä. Välillä saa kompastuakin komeasti. Yritän ainakin muistuttaa itseäni tästä.

Muistissa luuraa aina se taidenäyttelyn avajaispuheeni, jossa helotin tomaatin punaisena. Jatkoin höpinäni loppuun, sillä vaikka olin todella rajusti punastunut ääni ja hoksottimet toimivat. Meni kuitenkin kauan selvitä siitä, ja uskaltautua pienenkään yleisön eteen.

Ja vaikka onnistuisikin niin introvertti nolostuu joka tapauksessa. Ainakin tämä. Esiintyessä heittäytyy, ja silloin ei ole sitä suomalaisen toivomaa kontrollia kaikesta. Jälkikäteen onnistunutkin heittäytyminen nolottaa, koska tuntuu, että raotti sitä panssariaan liiaksi ihmisille. Panssari-ihminen siis olen.

Kun sovin hyvissä ajoin, että tulen ja voin osallistua, silloin on helppo innostua ja luvata. Kun h-hetki lähestyy alkaa mieli täyttyä pakokuvitelmista. Olisiko niin paha flunssa, ettei voi lähteä. Tai lapsi varmaan alkaa oksentaa, ei pysty poistumaan kotoa. Puu kaatuu, tie poikki. Myrsky. Oletko joskus jäänyt kiinni itsellesi tällaisista ajatuksista, kun pitäisi astua sinne epämukavuusalueelle? Niin minäkin.

Julkaistu 30.04.2018 07:58