Maalari maalasi taloa eli Várbalogin sisätilojen ehostusta

Tänä aamuna etsin epätoivoisesti kasvovettä ja vanua puhdistaakseni naamani, virkistyäkseni, ja pitkän etsinnän jälkeen löysinkin ne kaikkein loogisimmasta paikasta, kylpyhuoneen kaapista. Muuten kylpyhuone on riisuttu kaikesta irtaimesta: ei ole peiliä, ei pikkutavaroita, vain kylpyamme ja vessanpytty sekä ovelliset kaapit ovat paikoillaan .

En ole aamuihmisiä, en todellakaan, mutta olen nyt jo muutamana aamuna joutunut heräämään herätyskellon ääneen, jota en aluksi edes tajua herätykseksi, nousemaan ennen seitsemää, avaamaan portin ja valmistautumaan maalarin tuloon. Tavarat ovat hujan hajan, valkoinen kalkkimaali tahtoo kulkeutua joka paikkaan; minulla ei ole nettiyhteyttä, ei työpöytää, ei edes ruokapöytää – keittiön pöytä on kukkuroillaan muista huoneista sinne siirretyistä tavaroista. Mutta tänään on viimeinen remonttipäivä, lohdutan itseäni, kyllä tästä selvitään. Ja tämän jälkeen puolet talosta on entistä ehommassa kuosissa: maalari on kalkinnut vierashuoneen, verannan, eteisen ja kylpyhuoneen ja ennen maalausoperaatiota hän on korjannut kaikki halkeamat, lohkeamat ja kolot, joita pehmeisiin olkitiilirakenteisiin seiniin on vuosien varrella tullut.

Kaiken kaaoksen keskellä löydän itsestäni punkin! Kutinalla se alkaa, raavin kutiavaa kohtaa, ja kun katson sitä tarkemmin, huomaan, että siinä on musta piste: pienen pieni punkki. Onneksi löydän heti punkkipihdit ja nyppään punkin irti, se ei ole vielä ennättänyt kiinnittyä tiukasti ihoon. Punkkirokote on voimassa, sen olen tarkistanut, sillä tämä punkki on jo kevään neljäs. Merkillistä, että niitä taas on runsaasti, vaikka talvi oli täälläkin tavallista kylmempi.

Maalari puuhailee eteisessä, olen linnoittautunut olohuoneen sohvalle laptopin kanssa. Onneksi voin sentään kirjoittaa, vaikka nettiyhteys talossa toimii vain verannalla ja se taas on kalkkitahraisten muovien peitossa. Vierashuone on jo valmis, maalari keräsi sieltä eilen muovit. Annoin hänelle mustia jätesäkkejä ja kuvittelin, että hän tunkisi käytetyt muovit niihin, mutta ei, hän kantoi ne tontin takaosassa olevalle niitylle, ravisteli ne huolellisesti ja laskosti ne sitten uutta käyttöä varten. Ei käyttökelpoisia muoveja noin vain heitetä pois, olemme Unkarissa!

Remontin suunnittelu on täällä helppoa, kunhan ensin löytää hyvän ammattimiehen, ja se taas ei ole helppoa. On parasta pyytää jotakuta paikallista etsimään sellainen, jonka hän tietää rehelliseksi, joidenkin firmojenkin kuvioihin kuuluu nimittäin vieläkin se, että ulkomaalaisia – minähän olen ulkomaalainen Unkarissa – voi iskeä linssiin tai ainakin yrittää sitä, enkä ole hataran unkarintaitoni takia terävä väittelemään tällaisten yrittäjien kanssa.

Tämän maalarin löysin monien välikäsien kautta. Hän tuli tulkin kanssa tutustumaan työtehtävään, mittasi maalattavien pintojen neliöt, laski tarvittavan materiaalin määrän, arvioi työhön menevän ajan ja teki kustannusarvion. Se oli mielestäni varsin kohtuullinen, hyväksyin sen heti, ja sen jälkeen saatoimme sopia työn toteuttamisen ajankohdasta. Onnekseni mies lupasi tulla jo hyvissä ajoin ennen Suomen-lomaani, minusta on mukavaa, kun voi toteuttaa suunnitelmat nopeasti niin etteivät ne jää pitkään ponteen.

Vasta nyt, kun urakka on lopuillaan, tutkin saamaani kustannusarviota oikein sanakirjan kanssa, se on tietysti unkariksi. Materiaalit on eritelty tarkasti ja yksi listalla oleva materiaali on "peitemuovit“. Jassoo, siinä siis on koira haudattuna, ja jollei ihan koira, niin ainakin pikku myyrä! Mutta olkoon, peitemuovien hinta ei ole päätähuimaava. Käytettyjä peitemuoveja maalari täällä käytti, huomaan sen nyt, ja muutaman kerran hän voi vielä jossain muualla käyttää samoja muoveja. Se unkarilaisesta rehellisyydestä, mutta tällaista menettelyä pidetään täällä normaalina. Se on pientä tuntipalkan lisää, ja suon sen maalarille, hän on ollut helppohoitoinen, ei halua lounasta eikä muutakaan ylläpitoa talosta, ei pidä kahvitaukoja, ei kallistele olutpulloa ja tekee rivakasti työnsä.

Ja valmista tuli, puoli päivää aikaisemmin kuin oli laskettu. Kenties saan maalarin maalaamaan talon ulkoapäinkin, sekin olisi tarpeen. Syksyllä, hän selittää, kesän helteillä maali kuivuu liian nopeasti.

Remontit eivät täällä koskaan lopu, sen tietävät kaikki vanhojen talojen omistajat!

                                                                                                    Várbalog 11.5.2018

Julkaistu 14.05.2018 17:24