Hyvät naapurit – Luojan lahja

Hyvät naapurit ovat kullankalliita, siitä me taidetaan kaikki olla yhtä mieltä. Sain eilen Unkarin mökilläni ja tänään Wienissä siitä taas muistutuksen, niin että istun tässä ruudun äärellä hyvää mieltä hyristen.

Kun ostin pienen talon Unkarista vuonna 1994, minua vastapäätä asui perhe, joka auttoi minua sekä asioitten hoitamisessa – perheen isäntä puhui saksaa, niin että kommunikointi oli helppoa – että puutarhatöissä. Naapurini olivat tavallisia ihmisiä, muita kouluja he eivät olleet käyneet kuin elämänkoulua, mutta sitäkin avuliaampia ja sydämellisempiä he olivat. Meillä oli win-win -suhde, asian modernisti ilmaistaakseni: naapuri teki minulle pieniä palveluksia, minä maksoin niistä pikku summia, eläkkeet ovat Unkarissa tiettävästi varsin alhaiset.

Kuriositeettinä kerron tämänkin: Kotiliesi lähetti ensimmäisen kirjani ilmestyttyä paikalle haastattelijan, jolle esittelin kultaiset naapurini. Pyysin saada valmiin jutun luettavakseni, ennen kuin se menisi lehteen, ja hämmästyksekseni reportteri nimitti tekstissä naapurin isäntää macho-mieheksi. Saattaa olla, että hän vieraan silmissä oli macho, mutta silti en antanut sen sanan esiintyä jutussa häntä määrittämässä, minulle Karoy oli perinteitä elävä vanha mies, jolle arjessa oli naisten töitä ja miesten töitä. Siitä syntyi monta hauskaa tilannetta ja naurun aihetta, mutta niistä kenties joskus myöhemmin...

Suuri oli suruni, kun Karoy eli Karlzi kuoli ja hänen leskensä myi talon ja muutti lähikaupunkiin Mosonmagyaróváriin. Kuka nyt auttaisi minua, kun ruohonleikkurini ei starttaa tai kun en ymmärrä unkarinkielistä kirjettä, jonka joku viranomainen on lähettänyt? Keneltä voin kysellä kylän kuulumisia vietettyäni pitkän loman Suomessa? Mutta kaikkeen on löytynyt ratkaisu.

Viime perjantaina minun piti leikata kadunpuoleinen nurmikko, oli satanut ja ruoho oli taas kasvanut vimmatusti. Pelkäsin jo saavani muistutuksen kunnantalolta; muut naapurit olivat jo hoitaneet velvollisuutensa ja minun nurmikko-osuuteni pisti silmään ylipitkänä. Mutta ruohonleikkuutraktorini ei startannut! Poljin kylän laidalla asuvan "monitoimimiehen" talolle, mutta mies ei ollut kotona. Jätin sanan, pyynnön tulla apuun, mutta miestä ei illan mittaan kuulunut. Vasta lauantaina illansuussa hän ilmestyi paikalle – en varmaan ole kylän ainoa avuntarvitsija! – starttasi koneen oman autonsa akun voimalla ja pumppasi tyhjäksi menneen takarenkaan täyteen. Minä heti ajamaan nurmikkoa, ja kun alkuun pääsin, jatkoin töitä aina hämärän tuloon asti, tonttini takaniitty on laaja ja sielläkin oli nurmikko kasvanut pitkäksi. Sauna kruunasi illalla hikisen urakkani.

Sunnuntaina poikkesin mekaanikon talolle maksamaan avusta. Paljonko hän velotti? Jos sen kerron, minua ei usko kukaan. (Kerron silti: viisi euroa!) Annoin miehelle kympin ja mies lupasi tulla apuun milloin vain, "ei muuta kuin pyydät, kyllä minä tulen!“

Entä tänään?

Serbialainen ovinaapurini kerää pyynnöstäni aamun lehden ovimatolta, ellen itse ole Wienissä. Tänään hän soitti ovikelloani – palasin Várbalogista eilen – ja hänellä oli kädessään paitsi viikonlopun lehti, myös leipä. Niin juuri: leipä, hän pitää minut säännöllisesti leivässä!

Tässä kohtaa on varmasti selitys paikallaan.

Serbialainen naapurini on kokenut Balkanin sodan, paennut sitä ja asettunut asumaan Wieniin, kuten moni muukin Balkanilta. Hänellä on sukulainen, joka on töissä leipomossa. Leipomot heittävät iltaisin uskomattomia määriä leipää roskiin, ne eivät kelpaa myytäväksi seuraavana päivänä. Naapurini, puutteen ja niukkuuden kokenut vanha ihminen, ei voi toimettomana katsoa sellaista tuhlausta: hän menee iltaisin leipomon sulkemisaikaan hakemaan kassillisen leipiä ja jakaa niitä naapureilleen. Eikä siinä kyllin: hän tietää, kuka meistä pitää vaaleasta leivästä, kuka tummasta, kuka haluaa ruisleipää, kuka mitäkin. Tietenkin tässäkin toimii sama win-win -systeemi: vien naapurilleni Unkarin puutarhani antia, omenia, viinirypäleitä, kurpitsan, milloin mitäkin, joulun alla kakun, hillopurkin, mehua. Ja me olemme molemmat tyytyväisiä.

Minulla on ollut onnea: kaikilla ei ole yhtä mukavia  naapureita!                                                                                             

Julkaistu 19.09.2018 17:07