Kutsumattomia vieraita

Kun viimeksi avasin Unkarin residenssini oven – olin ollut Wienissä muutaman päivän – sen verannan ikkunoilla pörräsi mehiläisiä. Hiivin juomalasin kanssa aina sen ikkunan luo, jolle jokin niistä hetkeksi pysähtyi ja sain ne yksi toisensa jälkeen motitetuksi lasiin. Ruudun ja lasin väliin paperiarkki, ja niin saatoin kuskata ne yksi kerrallaan ulos. Tämän kuljetusmenetelmän opin aikoinaan Namibiassa, jossa erään majapaikan isäntä poisti samaa menetelmää käyttäen lattialle illallispöydän viereen ilmestyneen skorppionin.

Kun olin saanut mehiläiset ulos, alkoi uudenlainen ja jo pelottavalta kuullostava pörinä. Etsin äänen aiheuttajaa ja bongasin suuren mustansinisen pörriäisen, huh! Se oli ihan toista painoluokkaa kuin viattomat mehiläiset, mutta sekin piti saada ulos, ja lopulta ajojahti onnistui meidän molempien kannalta suotuisasti: otus, turilas mikä lie, pääsi vapauteen ja minä saatoin istahtaa verannan pöydän ääreen ja avata laptopin.

Kun menin kylpyhuoneeseen, minua odotti uusi yllätys: ikkunanurkkauksessa oli merkillinen musta läiskä. Se oli niin korkealla, että minun oli noustava keittiötikkaille tutkiakseni tarkemmin, mistä oli kyse. Jalka! Läiskästä työntyi selvästi alaspäin jalka! Kyse oli lepakosta, joka oli kyyristynyt ikkunanurkkaan talvehtimaan. Mutta minäkin  aion talvehtia talossa enkä missään nimessä halua asua siellä lepakon kanssa. Siis vielä kerran juomalasi käteen. Lepakko ei kuitenkaan ollut noin vain valmis luopumaan turvalliseksi kokemastaan levähdyspaikasta, se tarrautui kaikin kynsin ikkunanpieleen. En halunnut satuttaa sitä, ja niinpä irrottelin kärsivällisesti paperilla sen raajoja ikkunanpuitteesta. Lopulta se luopui vastarinnasta, mutta vihainen se oli, sähisi ja kiroili lasissa, kun vein sen ulos ja etsin sille pimeän piilopaikan, sehän on yöeläin.

Mutta mistä se kylpyhuoneeseen oli päässyt, kaikki ikkunat ovat poissaollessani kiinni? Merkillistä.

Yhtäkkiä muistin, että makuuhuoneeni kattolistassa on sielläkin musta läiskä. Ei kai vain toinen lepakko? Menin tutkimaan asiaa ja totesin, ettei läiskä ollutkaan läiskä vaan – reikä! Kattolista on siis ontto ja siinä oli epämääräisen muotoinen iso reikä. No jopas!

Sitten alkoi muisti kelata taapäin: parisen viikkoa aiemmin kuulin parina kolmena yönä huoneeni katon seutuvilta merkillistä rapinaa ja nakerrusta, heräsin siihen enkä saanut unta, kun ihmettelin, mistä oli kyse. Lopulta hain kylpyhuoneesta mopin ja paukutin kattoa, kunnes ääni lakkasi, sen aiheuttaja siis vaikeni säikähdyksestä. En silloin saanut selville, mistä eläimestä oli kyse, mutta nyt tajusin, että yöllinen jyrsijä oli ollut juuri se lepakko, jonka olin kärrännyt ulos talosta. Se oli päässyt onttoon kattolistaan, muttei ollut siellä tyytyväinen, vaan jyrsi itsensä ulos ja asettui kylpyhuoneeseen, josta sai häädön.

En aio irrottaa kattolistaa nähdäkseni, mistä elukka oli sen sisään päässyt, sen sijaan liimaan reiän umpeen niin tiukasti, ettei siitä pääse ulos lepakko eikä mikään muukaan otus. Mutta millä? Jeesus-teipillä? Se on tosin hopeanharmaata, mutta kenties voin peittää sen valkoisella ikkunateipillä.

Elukat tuntuvat pitävän minusta, kesällä tutustuin näätiin, jotka pesivät mökkini kattorakenteissa. Pitäisikö minun olla iloinen, imarreltu? Enpä välittäisi moisesta suosiosta.

Julkaistu 14.10.2018 19:28