Pelitön viikko

Aaah, perjantai-iltana huomasin, kuinka ihana hiljaisuus kotona oli ollut pelittömän viikon ajan. Perjantaina illan suussa pakkasimme mieheni kanssa yöretkivarusteita ja lapset saivat sen aikaa katsoa lasten ohjelmia. Tulipa sieltä ruudulta sietämätöntä kimitystä. Kimittävän ohjelman pelasti vain se, että tarinassa oli opetus.

Visuveden koulun vanhempainillassa päätimme pitää pelittömän viikon koulun Vanhempainyhdistyksen ehdotuksesta. Myös vanhempia kannustettiin tarkkailemaan ja vähentämään omaa ruutuaikaansa. Tämä äiti joutuu ainakin nostamaan kätensä pystyyn, kun aletaan etsiä aikasyöppöjä sieltä neuletakin taskusta.

Yritän kuitenkin käyttää yrittäjän arkea puolustuksenani, mikä sekin on surkea selitys. Olen paikallislehden lisäksi tilannut Aamulehden ja Hesarin viikonlopun, jotka tehokkaasti pitävät ruudun ääreltä pois aamuisin, jopa niin hyvin, että lasten hätistäminen aamulla kouluun ja hoitoon jää viime tippaan. Toistaiseksi olemme ehtineet taksille, vaikka lähdöt ovatkin vauhdikkaita.

Iltaohjelmaa tietysti löytyisi sieltä tiskikone–keittiö -akselilta. Olen kuitenkin saamaton kodinhengetär, joten tomuisella villamatolla on ihan kiva läiskiä korttia koko perheen kera. Ei ne likaiset astiat ole toistaiseksi mihinkään karanneet, ellei kissa satu niitä pudottamaan. Sekin Arabian astiastojen tuhoamisessa kunnostautunut kissa seuraa lauhkeampien seuraajiensa edesottamuksia jo pilven reunalta.

Lähes unohtuneista vanhoista kunnon pelikorteista on sukeutunut aivan loistava ajanviettoväline meidän perheelle. Maija-matseja pelittömään viikkoon mahtui useita. Taktiikoita hiottiin myös Tikissä, jossa voittaja sai aina puupalikan lelulaatikosta. 

Maanantain hienoisen hammastenkiristyksen jälkeen äityivät lapset vallan leikkimään yhdessä ilman purnausta viikon varrella. Aloitimme pelittömän viikon crossfit-henkisellä kuntopiirillä, johon talttahampaat osallistuivat ihan tohkeissaan. Loppuviikosta taisi nuorempi kysellä, että voitaisiinko taas tehdä se sama jumppa.

Loppuviikosta suuntasimme yhteiselle lamppupyöräilylle. Lähtijöitä oli aluksi yksi, sitten kaksi ja lopulta kolme. Siinä vaiheessa joutui äitikin teippaamaan kaupungin puraisemat kantapäät ja vetämään lenkkikengät jalkaan. Kuperkeikka aloitti reissun, mutta pikkupyöräilijöillä oli niin hyvä buugi, että se ei menoa haitannut. Pimeän syötiksi saattoi laittaa äidin polulle ensimmäiseksi, niin paluumatkakin sujui mukavammin, vaikka vähän jo taisi pienintä väsyttää parin kilometrin jälkeen.

Perheemme pelipäivät periaatteessa ovat maanantai ja perjantai. Näppäräsormiset pikku koodarit kuitenkin helposti löytyvät lituskojen laitteiden ääreltä muulloinkin. Pelitön viikko pysäytti mukavasti ja vaati kaikkien huomion ja panostuksen. Ryhtiliike on nyt pelittömän viikon myötä otettu ja tällä on hyvä jatkaa. Istun itse siihen matolle ensimmäisenä pelikorttien kanssa ja vasta sen jälkeen voin vaatia muita irrottautumaan laitteista. Ugh! Gandihikin on viisaasti sanonut, että ole itse se muutos, jonka maailmalta haluat.

Kruunasimme pelittömän viikon hyödyntämällä kuivan salmen ja tassuttelemalla Reppukarille. Tavoitteena oli olla yötä laavulla lasten kanssa mutta pääsimme vain puoleen yöhön. Yhdeltä nukuimme jo omissa sängyissämme. Kokemus oli luonnollisesti opettavainen mutta myös ikimuistoinen. Tyyni, kirkas yö. Täysikuu. Joutsenien äänet aluksi kaukaa ja aina lähempää, kunnes joutsenpesue lensi tarkastuskäynnin nuotiopaikkamme editse töräytellen vähän kuin omiaan mutisten ja jatkoi omille yöllisille retkilleen. Nelivuotias oli perheemme kovin eräjorma vetäen sikeitä siihen asti, kunnes koko makuupussipaketti nostettiin syliin ja suunnistettiin takaisin autolle. Otetaan uusiksi vielä sekä ulkona yöpyminen että pelitön viikko. Suosittelen.

Julkaistu 29.11.2018 14:53