Tapasin Euroopan nuorimman ulkoministerin

Kun nainen ehtii tiettyyn ikään, hän alkaa ihailla nuoria miehiä. Ainakin minulle on käynyt niin, ja olisi hauska kuulla, naispuoliset seniorilukijani, onko teillekin kenties käynyt samoin.

Yksi fanittamistani nuorista miehistä on Itävallan ulkoministeri Sebastian Kurz, ja tämä siitä huolimatta, etten suinkaan ole samaa mieltä hänen kanssaan esimerkiksi koulumaailman integraatioratkaisumalleista. (Hän ehdottaa sakkorangaistusta vanhemmille, jotka eivät kutsusta huolimatta ilmesty koulun organisoimiin vanhempieniltoihin.) Mutta työnsä hän tekee hyvin, ei munaa itseään eikä maataan maailmalla, ei puhu tyhmiä eikä käyttäydy huonosti.

Jo integraatiovaltiosihteerinä Sebastian Kurz otti tavakseen kutsua kerran vuodessa koolle kaikki Itävallan vieraskieliset reformoidut seurakunnat. Jokainen seurakunta saa lähettää tilaisuuteen kymmenen edustajaa. Olin viime keväänä jo toisen kerran tällä vastaanotolla, jonka raameina oli tänä vuonna ulkoministeriön Marmorisali Minoritenplatzilla. Turvatoimenpiteet olivat tiukat, jokaisen piti ajoissa vastata kutsuun ja tuoda mukanaan ”pääsylippu”, sen meilin liite, joka kertoi, että vastaanotolle pyrkijä oli hyväksytty mukaan. Minä onneton en hoksannut meilin liitettä, vaan tulostin itse meilin ja olin vähällä jäädä ovien ulkopuolelle. Onneksi kontrollihenkilö uskoi muitten suomalaisten vakuuttelut siitä, että olen asiallinen ihminen enkä terroristi. Pääsin sisään.

Miltä mahtaa nuoresta miehestä (28 v.) tuntua se, että joka kerta kun tulee johonkin tilaisuuteen, vanavedessä purjehtii henkilökohtainen avustaja ja turvamies sekä muutama valokuvaaja, aina sama seremoniallinen sisääntulo? Mutta kai siihenkin tottuu. Odottavalle yleisölle hän lausui tervetulotoivotuksensa ja korosti tietenkin integraation merkitystä. Itävallan evankelisen kirkon päämies, piispa Michael Bünker piti puheen, jonka jälkeen seurasi eri seurakuntaryhmien esittely. Unkarilaisen sisarseurakunnan uutisina kerrottiin, että siellä aiemman luterilaisen papin lisäksi on nyt myös kalvinistinen pappi, siis A.B.- ja H.B.-papit* rinta rinnan, Unkarissahan on perinteisesti kalvinisteja monin verroin enemmän kuin luterilaisia. Tässä vaiheessa panin merkille, että ministeri Kurz kuiskasi jotakin vieressään seisovalle piispa Bünkerille ja sanoi sitten ääneen selventävänsä itselleen käsitteitä. Oikein, ajattelin, asioista on otettava selvää, ellei niitä muista kouluaikojen perua.

Jokainen seurakuntaryhmä pääsi kuvaan ministerin kanssa, ja siinä kohdassa sain tilaisuuden viedä herra ministerille terveiset Simmeringin seniorikodissa asuvalta 91-vuotiaalta rouva Gnadentüriltä, jota juuri samana iltapäivänä olin käynyt tervehtimässä; tämä kertoi olevansa ministerin ihailija hänkin. (Vanharouva on myös suuri Suomen ystävä ja ihailija.) Toimitin tietenkin rouvalle ministeri Kurzin vastaterveiset, ja hän ilahtui niistä silminnähden.

Ruokahalu kasvaa syödessä, niin että kun kerran olin puheyhteydessä herra ministeriin, niin kysäisin samalla, enkö saisi häneltä haastattelua seurakuntamme lehteä varten. Sain myöntävän vastauksen, mutta haastattelu olisi tehtävä meilitse: minun siis piti lähettää hänelle kysymykset, saisin niihin vastauksen.

Aikaa oli runsaasti, mietin kysymyksiä: Mitä haluatte tehdä isona, herra ministeri? Tai: Onko gynekologini, jolla on sama sukunimi, äitinne? Ei, ei sellaisia voi kysyä! Mutta mitä sitten voi kysyä, en ole koskaan ennen haastatellut istuvaa ministeriä. (Entistä kyllä, nimittäin Elisabeth Rehniä, häntäkin seurakuntamme lehteä varten.)

Lopulta sain kysymyslistani valmiiksi ja kriittinen tyttäreni tarkisti sen niin kielen kuin sisällön puolesta. Lyhyt lähetekirje, kysymykset oheen, meili matkaan. Ja sitten vain odotusta.

Hyvissä ajoin ennen antamaani aikarajaa sain meilin ministerin sihteeriltä. Hän vastasi melkein kaikkiin kysymyksiin lyhyesti, ympäripyöreästi, muutaman kysymyksen hän varmuuden vuoksi jätti vastaamatta. Minua huvitti: mitä oikein olin kuvitellut! Että keskieurooppalaisen maan ulkoministerillä olisi tänä levottomana aikana – Ukrainan kriisi, Syyrian sota, Lähi-idän toistuvat kahakat, vain muutamia mainitakseni – aikaa paneutua jonkun suomalaisen toimittajan kysymyslistaan, ha-haa! (Kirjoittakaa vain muistokirjoitukseeni: ”Hän oli elämänsä loppuun saakka jollain tavalla lapsellinen, suorastaan naiivi.”)

Mutta, kuten sanoin, vastauksia tuli, poimin niistä muutaman:

Sinitaivas: Mikä oli lapsuutenne ammattihaave?

Kurz: Minulla oli aivan samanlaisia ammattihaaveita kuin kenellä tahansa pikkupojalla.

S.: Miksi menitte mukaan politiikkaan?

K.: Halusin vaikuttaa yhteiskuntaan ja yleisiin asioihin.

S.: Haluatteko ammattipoliitikoksi, siis jäädä poliitikon uralle loppuelämäksenne?

K.: Kuten kaikki nykynuoret, minäkin olen varautunut siihen, että toimin elämäni aikana monella eri alalla.

S.: Vanhempana naisena otan vapauden kysyä, onko teillä ylipäänsä aikaa yksityiselämään, parisuhteeseen?

K.: Minulla on ympärilläni tukiverkosto, joka tasapainottaa elämääni ja antaa minulle voimia kiivastahtiseen arkipäivääni.

S.: Onko teillä joitakin harrastuksia, joille löydätte kaikesta huolimatta aikaa?

K.: Harrastan urheilua, aina kun siihen on mahdollisuus.

S.: Kuka on poliittisen elämän ulkopuolella paras neuvonantajanne, tukijanne?

K.: Minulla on, kuten jo sanoin, erinomainen tukiverkko ympärilläni, myös yksityiselämässäni.

En saanut vastausta kysymykseeni, onko ministeri koskaan käynyt Suomessa ja mikä on hänen mielikuvansa maastamme. Huomasin kyllä, että minulla – kuten suomalaisilla usein – on taipumus kysellä muilta, mitä he meistä ajattelevat, mutta yritin virittää listani viimeisen kysymyksen Suomi-sävyiseksi.

Yksi kysymyksistäni oli: Lyhyt selfie viidellä sanalla? Siihen en myöskään saanut vastausta, ja niin meidän kaikkien tehtäväksi jää muodostaa maailman nuorimmasta ulkoministeristä aivan oma kuva. Millainen on sinun kuvasi?

Kirjoittaja on äidinkielen opettaja ja kirjailija. Hän on Ruoveden yhteiskoulun ensimmäisiä ylioppilaita. Vuodesta 1973 Asunta-Johnston on asunut Wienissä. 


* A.B. = Augsburger Bekänntniss, H.B. = Helvetische Bekenntnis

Julkaistu 10.07.2015 09:38