Lukionkäynnin loppuhuipennus

Aika menee nopeasti. Tuntuu siltä, kuin olisin aloittanut Ruoveden lukiossa opiskelun vasta pari viikkoa sitten, vaikka todellisuudessa olen siellä opiskellut jo hieman yli kaksi vuotta. Lukion alkaessa minua jännitti muun muassa että miten opiskelu tulisi muuttumaan yläasteen opiskelusta. Toisena jännityksen aiheenani oli uudet oppilaat. Olen elänyt koko pienen ikäni Ruovedellä kuten suurin osa tämän vuoden abeista, joten oli jännittävää nähdä miten uudet oppilaat sulautuisivat joukkoomme. Tässä ei onneksi tosin ollut mitään ongelmaa, sillä tutustuimme toisiimme nopeasti.

Lukiossa opiskelu on tuonut minulle paljon erilaista tietoa ja taitoa: polynomifunktioiden lisäksi olen oppinut esimerkiksi ottamaan enemmän vastuuta omasta opiskelustani. Lisäksi lukio on tuonut minulle paljon uusia ja korvaamattomia muistoja, kuten esimerkiksi viime vuonna tanssitut wanhojen tanssit. Ruoveden lukio mahdollisti minulle myös ensimmäisellä luokalla ollessani oppilasvaihtomatkan Portugaliin, mikä oli erittäin hieno kokemus.

Lukiossa käyty taipaleeni huipentuu tänä lukuvuotena ylioppilaskirjoituksiin. Kirjoitin syksyllä jo terveystiedon, loput aineet jotka aion kirjoittaa ovat vuorossa ensi keväällä. Terveystiedon kirjoitukset olisivat omalta osaltani voineet mennä paremminkin, mutta nyt ainakin tiedän mitä odottaa tulevilta koetilanteilta.

Koetilanteesta ainakin minun mielestäni teki entistäkin stressaavamman kaikki ylioppilaslautakunnan laatiman säännöt jotka meidän tuli muistaa. Kauhistuin kun meille kerrottiin kaikista asioista jotka tuli erityisesti muistaa: jokainen tehtävä piti kirjoittaa eri paperille, jokaisessa paperissa tuli lukea meidän oppilasnumeromme, allekirjoituksemme sekä nimenselvennyksemme. Pian kokeen alettua minulle kävi kuitenkin ilmi, että ei ylioppilaskirjoitukset oikeastaan muuten eroa normaalista koeviikon kokeesta muuten kuin siten, että sen tekoaika on pidempi ja tehtävät hieman vaativampia.

Abivuoteni tulee olemaan loppupeleissä samanlainen kuin aikaisemmatkin lukiovuoteni ylioppilaskirjoituksia lukuunottamatta. Tähän loppurutistukseen mahtuu varmasti vielä hermoja raastavia tehtäviä ja esseitä, mutta ihan yhtä varmasti siihen mahtuu vielä hyviä muistojakin.

Julkaistu 05.10.2015 17:37