Loppusuoralla

On vuosi 2013. Syksyinen tuuli hivelee kasvoja melko lämpimän kesän jälkeen. Koulut alkavat jälleen rentouttavan ja ansaitun kesäloman jälkeen. Pientä hermostuneisuutta ja jännittyneisyyttä voi havaita ilmassa.

Ensimmäinen päivä lukiossa. Lukion oppilaat kokoontuvat perinteisesti Laurinsaliin, jonne tilaisuuden jälkeen jäävät lukion ekaluokkalaiset. Tavataan niin vanhoja kuin uusia oppilaita. Osa uusista oppilaista on tullut kilometrien takaa juuri samaan lukioon kuin minä. Samalla kaikki on uutta mutta toisaalta vanhaa, sillä peruskoulussa paikat ovat ainakin tulleet tutuiksi. Uudet opettajat, jaksot, koulupäivän pituuden vaihtelut, koeviikko… Kuinka tulen sopeutumaan tähän uuteen elämänvaiheeseen?

Siirrytäänpä ajassa eteenpäin. Vuosi 2016, abiturientti ja viimeinen jakso. Kuinka lukion ekaluokkalaisesta olen päätynyt tähän? Kuinka olen selvinnyt kaikista niistä kuumottavista koeviikoista, raskaista ja täynnä olevista jaksoista, wanhojen tansseista ja ensimmäisistä kirjoituksista? Olen kuitenkin elossa ja hyvissä voimissa. Uskomatonta, eikö?

Itsensä ajatteleminen abiturienttina, koulun vanhimpana, on vaikeaa. Ei sitä osaa käsittää, että nyt minä ja minun ystäväni ovat niitä, jotka viettävät potkiaisia, penkkareita ja kirjoittavat ylioppilaskokeissa. Juurihan olin lukion nuorimpia, niitä joilla oli vielä kaikki tämä edessä. Kolme vuotta on kulunut kuin siivillä, mutta muistoja on tullut sitäkin enemmän. Tekee hyvin kipeää, kun tajuaa että jälleen kerran joudutaan luopumaan rutiineista ja ennen kaikkea ystävistä. Niin uusista kuin vanhoista ja etenkin niistä, joista on tullut hyvin läheisiä. En tarkoita sitä, etteikö yhteyksissä voisi olla, mutta asiat muuttuvat, kun jokainen hakee uuteen paikkaan kouluun. Uusi paikkakunta, uusi koulu, uudet ystävät.

Nämä kolme vuotta ovat olleet hyvin raskaat mutta ilon täyteiset. Olen kokenut paljon uutta enkä mistään hinnasta suostuisi luopumaan näistä vuosista. Olen kokenut ensimmäisen vuoden ilot ja surut. Olen tuntenut toisen vuoden wanhojen tanssien huuman ja sen, kun kaikki käskivät nauttimaan vielä kun voi. Nyt kolmantena vuonna se kaikki sitten alkoi. Itsensä testaaminen. Nyt on aika kaivaa kaikkien näiden vuosien opitut asiat takaisin mieleen.

Ylioppilaskirjoitukset lähenevät ja paniikki iskee. Vaikka paniikki tuntuu väkisin tulevan, ei kannata antaa sen ottaa valtaa itsestään. On selvitty edellisistä vuosista ja niin selvitään myös kirjoituksistakin. Keväällä tämä kaikki aherrus sitten palkitaan. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen elämäntilanteeseeni ja siihen, että lukio on ollut oikea paikka minulle. Lukion kaikille opiskelijoille terveisenä: opiskelkaa, eläkää, nauttikaa ja vaikka oikeasti asiat eivät sujuisi, niin kaikesta tullaan aina selviämään.

Aika kultaa muistot, eikö niin kuulu sanoa?

Julkaistu 12.01.2016 09:21