Kesäpuutarhuri haussa

Kaksi vuotta sitten julkaisin facebookissa oheisen tekstin:

Huomio!
– Te, jotka pystytte tekemään nopeita, spontaaneja päätöksiä.
– Te, jotka rakastatte puutarhassa puuhailua, mutta joilla ei omaa puutarhaa ole.
Teillä on mahdollisuus viettää muutama viikko Unkarissa Várbalogin talossani/puutarhassani, jos olette valmiit huolehtimaan puutarhasta poissa ollessani.
"Kesäpuutarhurini" joutuivat yllättäen purkamaan sopimuksemme, puutarhani odottaa "viherpeukaloista".
Tehtäviin kuuluu lähinnä ruohon leikkaaminen, kukkamaitten kastelu tarvittaessa sekä viinitarhan kitkeminen, niin etteivät rikkaruohot pääse sitä valloittamaan.
Välineet työhön on (ruohonleikkuutraktori + pieni ruohonleikkuri, vesiposti puutarhassa). Talossa on sauna, kph: amme, suihku, pyykkikone ja täysin varustettu keittiö. Nukkumatilat max. 7 hengelle. Kiinnostuitko? Lähetä viesti, niin saat tarkempia tietoja.

Huomaan olevani täsmälleen samassa pisteessä kuin kaksi vuotta sitten: "kesäpuutarhuria" ei ole löytynyt. Hymähdän mielessäni: jos tarjoaisin mahdollisuutta lomanviettoon talossani maksua vastaan, niin tulijoita saattaisi olla jonona portilla, mutta kun jotain saa ilmaiseksi, se ei kiinnosta.
Sellaiseksi on maailma mennyt, tuntuu epäilyttävältä saada jotain maksamatta siitä mitään.

Käynsilloin tällöin entisen naapurini Karlin haudalla kylän hautausmaalla ja kerron hänelle, että vasta hänen kuoltuaan todella ymmärsin, että avulias naapuri on kullanarvoinen asia. Vaikka kyllä minä sen jo hänen eläessään tajusin. Hän piti silmällä taloani ja erityisesti sen porttia poissa ollessani.

Tuttavani kertoivat, ettei tarvinnut muuta kuin laskea kätensä portin ovenrivalle, kun Karl jo kiiruhti talostaan kadun toiselta puolelta ja ilmoitti, etten ole kotona, mutta tiesi myös kertoa, milloin palaisin.

Kesällä Suomen-lomani aikana hän ajoi nurmikkoni ja ruokkosi viinitarhaa, niin ettei kunnanisillä ollut valittamisen aihetta – täällä on jokaisella talonomistajalla velvollisuus pitää puutarhansa säällisessä kunnossa.

Karlia ei enää ole huolehtimassa asioista, ja kun maa on ravinteista rikasta, ruoho kasvaa. Kuka tulee tänä kesänä sitä leikkaamaan?

Puutarhanhoito on armon väline, sen olen itse konkreettisesti kokenut.

 

Kirjoittaja on Ruovedeltä kotoisin ja nykyään eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja sekä kirjailija. Vuodesta 1973 Asunta-Johnston on asunut Wienissä. Hänet  tavoittaa osoitteesta 

Julkaistu 07.06.2016 18:25