Miten mummu voi?

Eletään loppukuuta, aikaa, jolloin nuoret miehet käyvät tervehtimässä mummujaan. Liikuttavaa, eikö olekin hienoa, että he muistavat mummujaan ja käyvät kuulemassa, miten nämä voivat? Olen toista mieltä. Mutta olen myös selityksen velkaa.

Kotikyläni Várbalog Unkarissa on kylä, jossa on paljon yksin eläviä vanhoja ihmisiä, useimmiten naisleskiä, miesten kuolleisuusikä on tunnetusti alhaisempi kuin naisten. Sitä paitsi kuningas alkoholi vie näillä kylillä miehiä varhain hautaan, siihen ongelmaan ei ole vielä ratkaisua keksitty. Loppukuusta maksettava leskeneläke on pieni, monet yrittävät saada muutaman ylimääräisen lantin myymällä vaikkapa kananmunia. Kylän tontit ovat suuret, kanoilla on tilaa kuopsutella takapihalla, lisäravintoa ei niille ainakaan kesällä tarvitse antaa.

Minulla on tapana hakea joskus kananmunia naapurista, viistosti vastapäätä kadun toisella puolella olevasta talosta. Kylän kauppias antoi minulle kerran vinkin, että sieltä niitä saisi, kun kaupassa ei niitä sattunut olemaan. Niinpä menin tänään aamupäivällä naapuriin tyhjien munakennojen kanssa, näytän niitä ja mummu tietää, mitä haluan. Mutta tänään hänellä ei ollut munia. Ihmettelin vähän, kaunis päivä, ovatko kanat lakanneet munimasta? Nem, munia ei ollut!

Mummun portilla vastaani tuli sama mies, jonka olin nähnyt norkoilemassa kaupan edessä. Hänen naamansa oli punainen ja pöhöttynyt, mutta, hm, ei se punakkuus auringosta peräisin ollut, se johtui selvästi oluesta, ja oluttölkki hänellä oli kädessäänkin.

Yhtäkkiä ymmärsin, miksi mummulla ei tänään ollut munia myytävänä! Jos olisin saanut niitä ostaa, olisi maksuni, pari euroa, mennyt suoraan nuoren miehen kouraan ja sitä kautta kurkkuun. Eurolla saa kolme olutpulloa, parilla eurolla siis koko sixpackin. Ja mies tuli heti kaupan luota kärkkymään, oliko mummu saanut lantteja.

Viisas mummu. Mutta miten hän selviää huomenna alkavasta kuukaudesta, jos tyttärenpoika on onnistunut kerjäämään hänen juuri nostamastaan eläkkeestä itselleen olutrahoja? Siltä ainakin näytti, niin punakka oli miehen naama, niin epävakaa askel.

Tämä mummujen tervehtimiskierros loppukuussa ei tosiaankaan ole liikuttavaa huolenpitoa!

Julkaistu 30.06.2016 19:36