Pertti Huusko

Pelkäätkö joulua?

24.11.2017

 ”Pelkään joulua”, hyvä ystäväni tokaisi lokakuussa nähdessään joulunvalmisteluni jo alkaneen muutamalla tonttukoristeella. Hän kuvaili omaa jouluaaton loputonta hässäkkää ja stressiä. Ja vielä pahempaa painetta lahjojen vaihdossa, koska hän tunsi kykenevänsä antamaan vain huonompia lahjoja kuin itse saa...
  ”Noh, mitä ihmettä?”, sain aika tylystikin kähistyä.
Itse olen sydänjuuriani myöten jouluihminen. Siitä kirjoitinkin viime joulun alla blogissani.

Tämän viikon Ruovesi-lehden pilapiirros Kohtauksia kuvaa hyvin normiperheen arkea marraskuun kääntyessä joulukuuksi ja joulun paineen yllättäessä. Aloin oikein miettiä, ketkä muut perheenäitien lisäksi stressaantuvat ja jopa pelkäävät joulua. Läheinen perhe menetti juuri puolison ja äidin. Hän oli kaikki kaikessa arki- ja juhlaelämän järjestelyissä. Jäljelle jäänyt perhe varmasti pelkää joulua. Eniten kuitenkin siksi, että kodin hengetär on poissa, mutta myös siksi, miten joulun saa rakennettua. Lähimmäisten tuki ja perheen auttaminen on tässä a ja o.

Lue lisää...

Maija-Asunta Johnston

Maanantaiaamun järkytys

24.11.2017

Aamiaisen jälkeen luen tavallisesti tarkkaan päivän lehden, jonka poimin ovimatolta, lehtiluukkua ei wieniläisten asuntojen ovissa ole. Tilaan lehteä, jonka nimi on Der Standard. Se on asiallisen analyyttinen päivälehti, jossa riittää lukemista vaikka koko aamupäiväksi. Eilisen aamun lehdessä (13.11.) oli artikkeli, joka järkytti minua; oli pakko panna lehti syrjään ja lukea artikkeli uudelleen tänä aamuna. Vasta tänään pystyn käsittelemään sitä kutakuinkin rauhallisesti, luulisin.

Artikkelin kuva nuoresta ihmisestä kiinnitti ensimmäiseksi huomioni, kuvateksti kuului ”Sakris Kupila odottaa hallitukseltaan kunnioitusta”. Kupila voisi olla suomalainen nimi, ajattelin ja vilkaisin artikkelin otsikkoa. Epäilykseni todentui, otsikko kuului: Suomalainen kieltäytyy pakkosteriloinnista".

Lue lisää...

Anna Häyrynen

Monitoimikärryt

30.10.2017

Voi haikeutta! Olen ollut tähän asti äiti, joka ei ole tuntenut, tai ei ainakaan tunnusta tunteneensa, haikeutta lasten kasvamiseen liittyvissä etapeissa. Minusta eskarin alku ja rautahammas ja pyöräilemään oppiminen ovat olleet hurjan hienoja juttuja, ja olen toki tuntenut häivähdyksen nostalgiaa ja raapustanut kalenteriin merkinnän. Mutta nyt aloin haikailla. Laitoin kirpputori-ilmoituksen lasten tuplakärrystä, kavereiden kesken “kruutserista”. Siitä maailman ihanimmasta kapineesta, joka on pelastanut äidin väsymyksen partaalta ja tuottanut vapauden tunteen ja mahdollistanut monet retket.

Kärry, jonka ensisijaisesti voi asentaa pyörän perään. En kertaakaan käyttänyt sitä pyöräillessä. Sen sijaan olen kävellyt ja lenkkeillyt sen kanssa satoja kilometrejä. Se on lukemattomia kertoja pakattu täyteen lapsia ja eväitä ja polkupyöräkin on sen päällä keikkunut. Potkupyörä on pilkistänyt sen takaluukusta, talvella sukset ja luistimet. Sen kanssa on juostu joulusaunaan, koluttu polkuja ja umpimetsääkin. Isot pyörät ovat halkoneet mukavasti umpihankeakin.

Lue lisää...