Maija Asunta-Johnston

Iranilaisia ystäviä

11.10.2017

Talvella 2016 tutustuin Wienissä viiteen iranilaiseen nuoreen pakolaiseen; he vierailivat siinä hoitokodissa, jossa tiistaisin käyn tapaamassa talon asukkaita. Heillä oli rinnassaan nimilaput: Saleh, Farhad, Saeed, Farshad, Homy. Hoitokodin kahvilanurkkauksessa kuulin lyhytversion heidän tarinastaan.

Heidät oli majoitettu pakolaiskeskukseen, he olivat muslimeja, mutta olivat päättäneet kääntyä evankelisiksi. Oliko se mahdollista? Siinä kysymys, johon he eivät tienneet vastausta. He tekivät suunnitelman: he menivät joka sunnuntai jumalanpalvelukseen johonkin Wienin evankelisista kirkoista. Saksaa he eivät osanneet, mutta tunnelman kirkossa he aistivat. Käytyään kaikissa kaupungin evankelisissa kirkoissa he päättivät, mikä kirkko ja kuka jumalanpalveluksen toimittaneista papeista oli heistä sympaattisin ja valitsivat kotiseurakuntani Simmeringin ja sen papin, Marian. Sekin painoi vaa´assa, että Maria puhui englantia. Marialle he esittivät kysymyksensä: Onko mahdollista kääntyä evankeliseksi?

Lue lisää...

Maija Asunta-Johnston

„Totta sekä oikeaa / horjumatta puolla…“

23.08.2017

Tätini Kirstin (89 v.) nimipäivän vietto on yksi Suomessa viettämäni loman merkkipaaluista, sitä on aina vietetty ja tullaan viettämään, niin kauan kuin täti elää.

Laulaminen kuuluu itsestään selvästi niitten nimipäivien ohjelmaan kahvin juonnin jälkeen; repertuaari sisältää pääasiassa vanhoja, mummulta periytyneitä lauluja, niitä, joita ei missään muualla enää lauleta kuin meidän suvun tapaamisissa. Samppa aloittaa: ”Laula, matkalainen korpimaan…”, ja sitä seuraa ”Koko tien hän kanssain´ kulkee…” Sitten pääsemme lauluun ”Riennä riemuin eespäin vain…”

Laulan mukana täysin rinnoin, sanat virtaavat jostain alitajunnan kerroksesta hämmästyttävän vaivattomasti, kunhan joku muistaa uuden säkeistön alun.

Lue lisää...

Pertti Huusko

Melu – salakavala kumppanimme

11.08.2017
Istuin Taysin pääoven edessä pihalla penkillä auringossa katsellen tekopuutarhaa ja sen muoviomenapuuta. Olin happi- ja luontohyppelyllä toipumisosastolta. Äkkiä päähäni jysähti, että joku on pielessä, joku häiritsee.
 
Melu!  Hurja, monenmoinen luontoon kuulumaton möykkä osui aivoihini! Rakennustyömaa, käynnistyvien taksien dieselien mörähdys, ovien läimähdykset, potilaita katsomaan menevien ihmisten riitely reitistä, Medi-Helin yllättävä pörinä, tupakkamiehen äreä kysymys, saahan tässä tupakoida...
 
Panikoiduin ja lähdin sairaalakompleksiin sisälle.

Lue lisää...