Maija Asunta-Johnston

Kutsumattomia vieraita

14.10.2018

Kun viimeksi avasin Unkarin residenssini oven – olin ollut Wienissä muutaman päivän – sen verannan ikkunoilla pörräsi mehiläisiä. Hiivin juomalasin kanssa aina sen ikkunan luo, jolle jokin niistä hetkeksi pysähtyi ja sain ne yksi toisensa jälkeen motitetuksi lasiin. Ruudun ja lasin väliin paperiarkki, ja niin saatoin kuskata ne yksi kerrallaan ulos. Tämän kuljetusmenetelmän opin aikoinaan Namibiassa, jossa erään majapaikan isäntä poisti samaa menetelmää käyttäen lattialle illallispöydän viereen ilmestyneen skorppionin.

Kun olin saanut mehiläiset ulos, alkoi uudenlainen ja jo pelottavalta kuullostava pörinä. Etsin äänen aiheuttajaa ja bongasin suuren mustansinisen pörriäisen, huh! Se oli ihan toista painoluokkaa kuin viattomat mehiläiset, mutta sekin piti saada ulos, ja lopulta ajojahti onnistui meidän molempien kannalta suotuisasti: otus, turilas mikä lie, pääsi vapauteen ja minä saatoin istahtaa verannan pöydän ääreen ja avata laptopin.

Lue lisää...

Pertti Huusko

Vaalipöhinääkö?

04.10.2018

Pöhinä on yleishyödytöntä pyöriskelyä, oleilua, hengailua, touhuilua ilman erityistä päämäärää.

Vaali tai vaalit on toimitus, jossa äänestäjät valitsevat ehdokkaiden joukosta yhden tai useampia henkilöitä toimimaan vallankäyttäjinä merkittävissä luottamustehtävissä.
 Vaalibuumi alkaa nostaa päätään. Monissa maailmankolkissa jonkintasoiset vaalit järjestetään vuoden sisällä. Konkaripoliitikot Suomessa kieltävät julkisuudessa vaalipöhinän olemassaolon. Kaikesta kuitenkin paistaa läpi suorasukainen poliitikointi ja pohjatyö seuraavan kansanedustajakauden varmistamiseksi. 
Hyvä esimerkki vaalipöhinäksi kääntymisestä on hallituspuolueiden ajama lakiesitys pienien työpaikkojen irtisanomissuojan heikentämisestä. Vastustus on jo nyt saavuttanut hurjat mittasuhteet. "Sataa Rinteen ja Vasemmiston laariin", sanotaan. 

Lue lisää...

Anna Häyrynen

Koululaisia monessa polvessa

12.09.2018

Ruovesi-lehdessä oli hauska pieni juttu esikoisestani, joka aloitti ensimmäisen luokan elokuussa. Nuoren herran haastattelu suoritettiin mummulassa ja totta kai mummu ja pappa esiintyivät tarinassa myös.

Viikko lehden ilmestymisen jälkeen postissa tuli kirjekuori. Kuoren päällä oli huolellisella vanhan ajan kaunokirjoituksella esikoiseni nimi ja kylän nimi postinumeroineen. Ei siis sen tarkempaa osoitetta. Perille tuli hienosti, mikä on jälleen jotenkin niin mainio osoitus pikkukylien positiivisista puolista.

Esikoiseni avasi kuoren ja tarkasteli sisältä löytyvää korttia. Hän ojensi kortin ja tuumasi
– Lue äiti. Käsiala oli edelleen vietävän huolellista kansakoulun opettajan kaunokirjoitusta.

Lue lisää...