Leikeissä tosi vanhat laulut

Perinneleikkituokio. – Suutari, räätäli, pikipöksy, Pietari…, laulatti Anna-Maija Vehkaoja päiväkoti-ikäisiä lapsia perinneleikkituokiossa toissaviikolla. Huomenna torstaina kirjastolla järjestetään toinen samanlainen leikkihetki, joka on avoin kaikille sekä päivähoidon että kotien lapsille.

– Tänään lauletaan tosi vanhoja lauluja, mutta tämä ensimmäinen on tervehdyslaulu teille, Vehkaoja kertoo ensimmäiseksi.
Hän sanoo, että tuokiossa leikittävät leikit ovat lähes sadan vuoden ikäisiä, niin kuin Suomikin on tänä vuonna.

– Mistä sinä sen tiedät? eräs poika kysyy.

Vehkaoja vastaa tiedon säilyneen tallessa ja aloittaa kiven piilotusleikin. Kolme lasta saa vuorollaan käydä kokeilemassa, arvaavatko he, kummassa kädessä kivi on. Maisa veikkasi oikein kolmantena.
– Kuka osaa hypellä yhdellä jalalla?
– Minä osaan, olen jo harjoitellut, joku kertoo.
Virkistävän hyppyhetken jälkeen lauletaan Suutari, räätäli.

Lapset saavat kertoa, miltä eläimeltä viisikielinen kannel heidän mielestään näyttää. Ehdotetaan krokotiilia ja kalaa. Joku keksii linnun. Joku sanoo haluavansa myös soittaa soitinta.
– Asikkalan, Asikkalan puiset rattaat, on niin huonoja kulkemaan, lauletaan ja samalla saadaan käsillekin tekemistä: niitä ojennellaan ylös ja alas rattaiden liikkeitä mukaillen.
– Mitähän tarkoittaa köröttely? Vehkaoja kysyy ja vastaa pian itse, kun asia on outo lapsille.
Körö, körö kirkkoon -laulun jälkeen noustaan ylös pehmeältä matolta ja muodostetaan piiri.
– Kehrätkäämme silkkilankaa, hienompaa kuin hiuskarvaa…
Toisenkin piirileikin jälkeen istahdetaan parin kanssa jalkapohjat vastakkain.
– Mikä on puinen kehto? eräs poika kysyy.
Lopuksi laulettiin Lennä, lennä leppäkerttu. Sen ajan sai huilata makuullaan, silmät kiinni ja kuvitellen leppäkertun lentoa mielessään.
Irina Tuomainen

Julkaistu 22.02.2017 16:32