Luonto ei tarvitse meitä, me tarvitsemme luontoa

Luonnonsuojelu. Viime vuoden alusta saakka Ruovesi on muodostanut luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen yhdessä Virtain kanssa. Paikallisyhdistyksen toiminnassa esille nousevat alueellisesti keskeiset teemat. Sekä Ruovedellä että Virroilla tapetilla ovat olleet poikkeuslupa-asiat, joiden tiimoilta yhdistykselle tulee lausuntopyyntöjä. Molempia kuntia koskettava teema ovat metsät ja hakkuupolitiikka.
– Hakkuut ovat räjähtäneet käsiin, kauhistelee neljä vuotta sitten Ruovedelle muuttanut Aimo Kuivamäki.


– Pian on jäljellä enää kansallispuistoja ja pieniä luonnonsuojelualueita, joissa näkee metsiä, maalailee yhdistyksen puheenjohtaja ja Pirkanmaan piirihallituksen jäsen, virtolainen Larissa Heinämäki synkkää skenaariota.
Kuivamäki muistuttaa, että monimuotoisuuden säilymiseksi vähintään 20 prosenttia pinta-alasta tulisi olla luonnontilassa.
– Enää alle viisi prosenttia Suomen metsistä on aarniometsiä tai luonnontilaisia metsiä. Se on todella vähän, suree nykyään Muroleessa asuva Satu Kauramäki.
Hän on ollut Virtain-Ruoveden yhdistyksen toiminnassa mukana tämän vuoden alusta lähtien.

Monessa maassa metsien merkitykseen ihmisten hyvinvoinnille on Kauramäen mukaan jo herätty. On tiedostettu, että nykyihminen tekee liikaa töitä ja elää vääränlaisessa ympäristössä, jossa muun muassa melua on liikaa. Luonnon hyvinvointivaikutuksiin satsataan maailmalla suuria summia.
– Me elämme täällä keskellä hyvinvointikeidasta. Ruovedelläkin pitäisi ehdottomasti keskittää matkailun ydin hyvinvointiin, sanoo Kauramäki.
Hän kertoo vastustavansa ajatusta luonnon tuotteistamisesta, mutta todenneensa, että se on ilmeinen pakko.
– Parempi, että koulutetaan vaikkapa metsätaideterapeutteja ohjaamaan ihmisiä, kuin että vedetään kaikki sileäksi ja kukaan ei voi hyvin, Kauramäki kiteyttää.
– Metsät ovat luonnon keuhkot ja sydän, joita ilman meitä ei yksinkertaisesti ole.

Ihmisillä on Kauramäen mukaan kaipuu luontoon ja metsään. Esimerkiksi kaupungeissa asuva väestö on valmis ajamaan pitkiäkin matkoja päästäkseen luonnon rauhaan, mökeilleen tai virkistysmetsiin.
– Suojelualueiden olemassaolo on tärkeää, mutta tärkeintä ihmiselle on lähiympäristö, lähimetsä, se, mikä on päivittäisessä kokemuspiirissä, Kuivamäki muistuttaa.
– Täällä luonto on vielä lähellä, sitä ei saisi kadottaa, täydentää Kauramäki.
Hän pohtii nykyihmisellä olevan vimmattu tarve järjestää ja hoitaa jatkuvasti kaikkea.
– Ei luonto meitä mihinkään kaipaa. Me tarvitsemme luontoa, ei se meitä. Mieli ei voi olla terve, jos luonto ympäriltä on tuhottu.

Julkaistu 21.02.2018 13:13