Utukanperältä Eteläranta kymppiin

Kati Ruohomäki

Meiltä maailmalle

Helmikuinen aamu ja Huomenta Suomi. Uutisia valtiopäivien avajaisista ja talouselämän ytimestä: Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) haluaa alentaa palvelujen sähköveroa. 

– Suomi oli neljänneksi kallein pienten datakeskusten osalta, kommentoi kilpailua palvelinkeskusten sijoittamisesta EK:n energia- ja ilmastoasiantuntija Kati Ruohomäki. Ruovedeltä. Yhtä hyväntuulisena kuin aina.
Uutisissa ei kuitenkaan olla Utukanperällä, vaan Helsingissä, EK:n osoitteessa Eteläranta 10. Merituuli heittelee vaaleita kiharoita niin, että Kati pyyhkäisee ne kasvoiltaan. Kirjavalla tumpulla, tietenkin.
Ei pidä silti antaa kotoisten yksityiskohtien hämätä. Kyllä Kati selvästi tietää, mistä puhuu. Sähköveroluokista voidaan kuitenkin jutella toiste. Nyt kiinnostaa se, miten Kati Etelärantaan päätyi.

Lähdetään liikkeelle aivan alusta. Eli syntymäkodista Ruoveden Osuuskaupan yläkerrassa ja lapsuuden leikeistä.
– Työnnettiin pää parvekkeen kaiteiden väliin ja jäätiin korvista kiinni, Kati nauraa.
Ensituntumaa talouselämään hän otti jo noina aikoina. Isä Matti Ruohomäki ajoi myymäläautoa, ja Kati pääsi toisinaan mukaan tavaroita järjestelemään.
Myös yksi varhaisimmista muistikuvista liittyy kaupalliseen alaan: Kati oli noin kolmevuotias, kun hän oli isänsä ja äitipuolensa Kaija Ruohomäen kanssa huonekalukaupoilla.
– Muistan sen pallin, joka ostettiin, ja sen huonekaluliikkeen.
Vainiontielle viisilapsiseksi kasvanut perhe muutti vuonna 1978. Työkokemusta alkoi kertyä teini-iässä kesätöissä Ruoveden kirkon oppaana. Jos kävijät olivat vähissä, ehti lukea tai availla ääntä.
– Lauloin, kun akustiikka oli niin hyvä, Kati muistelee ja alkaa hymyillä ajanviettotavoilleen.
– Samat harrastukset on nyt kuin jo nelivuotiaana, kun käyn jumpassa ja kuorossa edelleen.

Ruovesi oli Katin mielestä hyvä paikka asua. Harrastusmahdollisuudet olivat hyvät, samoin kirjasto.
– En keksi mitään, mitä olisi jäänyt puuttumaan.
Kati kertoo arvostavansa myös sitä, että Ruovedellä on aina saanut elää aivan tavallista, normaalin turvallista elämää perhettä kohdanneista traagisista kuolemantapauksista huolimatta. Äitinsä Kati menetti ollessaan kaksivuotias. Isä kuoli, kun Kati oli 17-vuotias, ja pikkuveli vuonna 1997. Perusturvallisuuden tunne kehittyi silti vahvaksi.
– Täällä saattoi kuljeskella kavereiden kanssa koko kylän alueella pienenäkin.  Mutta olihan se niin, että heti kun koulu loppui, ajatus oli, että täältä pois.
Se oli Katille selviö, sillä mieluisat opiskelumahdollisuudet olivat muualla. Monikin ala kiinnosti, mutta valintaa helpotti opinto-ohjaajan vinkki diplomi-insinöörin opinnoista.
– Se ehkä jäi mieleen, kun tykkäsin matikasta.

Lue koko juttu 13.6. ilmestyneestä Ruovesi-lehdestä

Julkaistu 13.06.2018 10:09