Perheleiri tarjoaa tauon arjesta

Pukkilan leirikeskus. Punapöksyinen pikkutyttö laskee liukumäestä ainakin kymmenettä kertaa. Lierihatun alta katsovat tutkivat silmät.
Viereisellä nurmikolla istuu kasvonsa aurinkoon kääntänyt nainen, Roosa-tytön äiti Tuuli Kohonen.
Eilen Pukkilan perheleirillä vanhemmat miettivät haaveitaan.

– Omaan unelmakarttaani laitoin talo- ja kodinsisutushaaveita, kertoo Tuuli iloiten siitä, että leirillä vanhemmat jakavat avoimesti murheitaan.

Perheleiri on hänelle hyvä hengähdyspaikka: Roosan isä kuoli maaliskuussa, ja täällä ikävät asiat ovat kaukana.
– Äidille parasta on ympäristö: tykkään luonnosta, ja täällä ei ole autojen melua. Kun on valmis ruoka viisi kertaa päivässä, tulee syötyä enemmän kuin kotona. Paljon on ohjattua toimintaa. Sekin on hyvä, että lapset ovat välillä ohjaajien kanssa.
Tuuli Kohoselle leirin elävä monikulttuurisuus on vain plussaa.
– Täällä saa tuttavuuksia, luulen, että pidetään yhteyttä leirin jälkeenkin.

Lue lisää 18.7. lehdestä.

Julkaistu 16.07.2018 12:08