Kakskytä meitä on soriata likkaa – eikun 21!

5-vuotiskonsertti. Hyvin mennyt kenraali tiesi tällä kertaa onnistunutta konserttia. Lähteen Likkojen perjantain kenraaleissa harjoiteltiin pitkään Keinu kanssani -kappaleen loppusointua. Lauantain juhlakonsertissa soinnun puhtaus testattiin, ja viidessä vuodessa karttuneet laulamisen taidot näytettiin lähipiirille ja muille kuorolaulun ystäville.

– Hyvin meni, oli kuoronjohtaja Marjaana Martínin yleisarvio kokonaisuudesta.
Erityisesti häntä ilahdutti täpötäyteen ahtautunut Sointula. Se valittiin paikaksi hyvän akustiikkansa vuoksi, sillä ääni ei huku saliin. Tila on myös kooltaan sopiva.

Juhlakonserttiin poimittiin kokoelma kuoron parhaita: valoa, iloa ja rakkautta.
– Kakskytä meitä on soriata likkaa, rallattelivat naiset suomalaista kansanlaulua Kiiriminnaa astellessaan yleisön eteen.
– Eikun 21! korjasi muiden perässä kiirehtinyt, korkokenkää jalkaansa pukenut hännänhuippu.
Kuoro oli ottanut työn alle Kiiriminnan lisäksi muutaman muunkin uuden laulun: Läksin minä kesäyönä käymään -kappaleen tarina kerrottiin poikkeuksellisesti viimeiseen säkeistöön asti. Ruotsalainen kansanlaulu Vem kan segla förutan vind keinui ilmavasti ja varmasti. Myös Dmitri Kabalevskin Iltalaulu oli Likoille uusi.

Konsertin toisella puoliskolla naiset siirtyivät kansanlaulujen hienoisesta haikeudesta kepeämmälle vaihteelle, ja kuoro tuntui heräävään eloon. Lean on me hyökyi lanteilta sormien napsahtelun tahdissa. Kehon liike jatkui kautta Poikien ja Keinu kanssani ylimääräiseen Goodnight sweetheart -kappaleeseen asti.
Päivi Naupertin piano ja Sirkku Mäkelän haitari säestivät useassa laulussa.

Lue lisää lehdestä.

Julkaistu 25.11.2014 19:02