Saamen kieli on kotini

Antero Vuolab

Saamelaisten kansallispäivä 6.2.
”Älä puhu mulle saamea”, kuiskasi kaveri Antero Vuolabille 1970-luvulla ”etelässä”, Rovaniemellä. Kieli vaihdettiin suomeen. Saamelaisuus oli vielä muutama vuosikymmen sitten peiteltävä asia, jopa siinä määrin, että kaikki eivät halunneet muiden tietoon edes saamenkielen taitoaan.

– Varsinkin, jos sukunimi oli suomalainen, saamelaisuuden saattoi pitää piilossa. Minulle sellainen ei olisi onnistunutkaan, sanoo Antero.
Hän itse haluaa tuoda verenperintönsä ylpeästi esiin.

Vuolab on saamea ja sanan juuret Lapin myyttisessä tarinaperinteessä. Legendan mukaan Vuolab ja Sarra olivat Lapin suurimman tietäjän, Päiviön, pojat.

Suomea Antero oppi vasta koulussa. Syntymäkylässä Outakoskella Utsjoella kaikki kaveritkin olivat saamelaisia, koulussa ei ollut suomalaisia ollenkaan. Opettaja puhui suomea ja isommat oppilaat tulkkasivat, kunnes vieras kieli alkoi sujua.

– En ole oikeastaan mistään kotoisin, mutta Outakoskelta lähtöisin, kertoo työn perässä monella paikkakunnalla kiertänyt Vuolab.

Saamelaisuudessa tärkeintä Anterolle onkin oma kieli. Se on aina läsnä, asui tai oleskeli ihminen sitten missä tahansa. Kun tapaa toisen saamelaisen, vaihdetaan heti äidinkielelle. Hän haluaa sopeutua suomalaiseen ympäristöönsä, mutta huomaa usein puheliaisuutensa takia eroavansa massasta.

Ruovedelle Vuolab muutti ollakseen lähempänä perhettään.

– Tulin isoisäksi, olen nyt áddjá. Tytär perheineen asuu Tampereella. Ruovedeltä löysin hyvän ja halvan asunnon, kertoo lokakuun lopusta Muroleessa asunut Antero.

Hänen aikuinen poikansa on poromiehenä Utsjoen Paistunturin paliskunnassa. Pientä karjaa ja muutamaa poroa on Anterokin menneinä vuosina pitänyt. Viime vuosina hän on työskennellyt rakennuksilla ja sen alan työt Pirkanmaalla ovatkin etsinnässä.

Julkaistu 05.02.2015 00:09