Takana vuosikymmen kamarimusiikin juhlaa

Kamarimusiikki. Ruoveden kesään jo vuosikymmenen erottamattomasti kuulunut Musiikkia! Ruovesi -kamarimusiikkifestivaali on vakiinnuttanut paikkansa Suomen kesäisten kulttuuritapahtumien joukossa. Vuosi vuoden jälkeen festivaali kokoaa yhteen huippuluokan taiteilijoita, joiden esityksistä sadat kamarimusiikin ystävät saavat nauttia.

Nyt jo kymmenvuotisen historiansa kunniaksi festivaalia vietettiin Pekkalan kartanoa noin vuosisata sitten isännöineen Alexander Aminoffin muistoksi. Aminoffin lisäksi myös hänen aikalaisensa Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuosi oli huomioitu tämänvuotisen festivaalin päätöskonsertin upeassa ohjelmistossa, joka esitettiin sunnuntaina Ruoveden Sofia Magdalenan kirkossa.

Tutun kirkon ja erinomaiseksi konserttipaikaksi vuosien saatossa osoittautuneen Pekkalan kartanon tallin lisäksi festivaali levittäytyi uusillekin konserttipaikoille eli työväentalo Sointulaan ja hautausmaan kappeliin. Sointula soveltuu tilojensa ja akustiikkansa puolesta kohtuullisen hyvin kamarimusiikin esittämiseen, mutta suorastaan erinomainen oivallus oli järjestää keskiviikkoinen yökonsertti Ruoveden kappelissa. Pieni, intiimi tila soveltui hyvin viulisti Sergey Malovin soolokonsertin pitoon tunnelmaltaan ja akustiikaltaan. Malovin virtuositeetti ja hänen innostava tapansa tulkita Bachin ja Marais’n musiikkia pääsivät loistoonsa kappelin kaariholvien alla. Konserttipaikan viimeistä sijaa myöten täyttäneelle haltioituneelle yleisölle oli uutuus myös toinen Malovin instrumenteista eli violoncello da spalla, jonka täydellinen hallinta kertoi nuoren pietarilaisen muusikon monipuolisuudesta.
– Tämä näyttää isolta viululta, mutta itse asiassa se on pieni sello, kertoi sympaattinen Malov viisikielisestä soittimestaan.

Vuosikymmenen kuluessa Musiikkia! Ruovesi -festivaalin ohjelmiston kehityskaari on ollut nousujohteinen. Alkuvuosien varman päälle valittujen, suuren yleisön suosikkikappaleiden oheen ohjelmistoon ovat taiteelliset johtajat Anna Aminoff ja Okko Kamu valinneet oudompiakin teoksia, jotka ovat ilahduttavasti monipuolistaneet festivaalin musiikillista kattausta. ”Isoista” teoksista Robert Schumannin ja Anton Dvórakin pianokvintetot leimasivat tämänkesäistä festivaalia.

Yleisö löysi tiensä konsertteihin kohtuullisen hyvin, mutta etenkin kirkkokonsertteihin olisi väkeä mahtunut enemmänkin. Toivottavasti järjestäjien voimavarat riittävät jatkossakin tämän mainion kulttuuritapahtuman järjestämiseen, vaikka julkisen tai sponsorituen saaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa, ja toisaalta kulut varmasti kasvavat.

Julkaistu 01.07.2015 11:43