Kaunista suomalaista musiikkia

Kirkkokonsertti. Urkuri Merja Aapro ja oopperalaulaja Esa Aapro tarjosivat viime keskiviikkona Ruoveden kirkossa nautinnollisen musiikkihetken Oskar Merikannon musiikin parissa. Konsertissa kuultiin parikymmentä tuttua ja vähemmän tunnettua laulusävelmää, sekä kaksi Merja Aapron yksin uruilla esittämää sooloa, joista toinen oli Oskar Merikannon pojan Aarre Merikannon säveltämä urkukappale, Virsi.
Oskar Merikannon laulujen säestäminen uruilla pianolle tehtyyn sovitukseen nojautuen vaatii urkurilta paneutumista aiheeseen. Ruotsissa kirkkomuusikkona työskentelevä Merja Aapro oli kotiläksynsä tehnyt, sillä kuullut soinnutukset sopivat hienosti kulloisenkin kappaleen tunnelmaan. Aapro käytti Sofia Magdalenan kirkon urkujen äänikertoja laaja-alaisesti aina vienosta pianissimosta jylisevään forteen.
 – Onneksi nämä urut on minulle niin tuttu soitin, olenhan niillä melkein lapsesta asti soittanut. Pystyin siis jo hieman etukäteen hahmottamaan mitä äänialoja voi missäkin käyttää, kertoi Ruovedeltä lähtöisin oleva Merja Aapro konsertin jälkeen.


Urkujen äänimaailman moni-ilmeisyys tuli illan aikana moneen kertaan todistettua. Esimerkiksi laulussa Muistellessa urkujen ja Esa Aapron bassolaulun yhteissointi oli kaihoisan tunnelmallista, kun taas Laatokan tulkinnassa sekä uruilla että laulajalla oli pellit auki ja koko kirkko kaikui upeasti. Missään vaiheessa Esa Aapron komea basso ei jäänyt urkujen jalkoihin, päin vastoin säestyksen ja laulun tasapaino oli oivallinen.
Ohjelmiston harvinaisin valinta oli Marjatan kehtolaulu, jonka Merikanto sävelsi lapsenlapselleen tämän ollessa vain 2 kuukautta vanha. Laulu oli kaunis ja sen sanat kuulostivat luonnollisesti henkilökohtaisilta, mutta sävellyksenä se ei tuntunut niinkään ”merikantomaiselta”. Joka tapauksessa mielenkiintoinen yksityiskohta konsertin ohjelmistossa.
Esa Aapron ääni aukesi parhaimilleen konsertin puolivälissä, ja peräkäisissä Vallinkorvan laulussa ja Reppurin laulussa koettiin illan hienoimmat hetket. Erityisesti jälkimmäisessä kappaleessa Esa oli omimmillaan ikään kuin kertoessaan tarinaa urkuparven kaiteeseen nojaten.
Konsertin päätteeksi kuultu Myrskylintu edusti Merikannon musiikin jylhintä ja voimallisinta äärilaitaa, jossa urkujen pauhu ja bassolaulun jylinä jytisyttivät kirkon rakenteita.

Julkaistu 10.07.2015 14:48