Helunat uuteen pihattoon

Jäminkipohja. – Työssä pitää viihtyä, muuten se ei tuotakaan, perustelee Juha Rinkinen viimeisiä listoja vaille valmiin Moision lypsykarjapihaton hankintoja, joissa on ajateltu niin eläinten kuin työntekijöiden parasta.
Ensimmäistä kertaa elämässäni astun sukkasillani navettaan: nousen toiseen kerrokseen komentokeskukseen, jonka ikkunoista näkyy joka puolelle navettaa ja laitumelle. Toimistotiloihin tuodulta kuvaruudulta näkee pihaton ja laitumien tapahtumat.
Jalkojen alla on tummaa laminaattia ja kattoon ripustettu kristallikruunu silmäniloksi. Silti isäntäväki korostaa, että pröystäilemään ei ole ollut aihetta ryhtyä – lamppu on Juhan äidin entinen ja toimistokalusteet poistoeriä.

Lypsykone hurahtaa käyntiin uusissa tiloissa parin viikon sisällä, kun sinne muutetaan reilut 80 lehmää sekä nuori karja, jolle on varattu loput 110 parsipaikasta. Alle 15-kuiset vasikat jäävät vanhaan pihatoksi remontoitavaan parsinavettaan.
Ruskeavalkoiset ayrshirelehmät kulkevat pihatossa vapaasti sisällä ja pääsevät ympäri vuoden laitumelle. Aikaa myöten osalle lehmistä vakiintuu oma parsipaikka, jossa ne parhaiten viihtyvät.
Tilan maidontuotanto lähes tuplaantuu noin 90 metriä pitkän ja 20 metriä leveän uudisrakennuksen myötä.
– Vanha 3 000 litran tankki on käynyt ahtaaksi, ja maitoauto on joutunut käymään useammin kuin joka toinen päivä.

Peltotyöt ja lypsämisen hoitavalle Juha Rinkiselle lehmä ei ole numero, vaan hän tuntee jokaisen eläimen nimeltä. Jani Huotari hoitaa tilan paperityöt ja huolehtii nuoresta karjasta.
Maidon markkinatilanne ei anna aihetta juhlimiseen, mutta silti miehet uskovat suomalaiseen maidontuotantoon.
He valitsivat pihattoon lypsyaseman robotin sijaan.
– Lypsäminen ei ole kevyttä. Parsilypsy käy jalkoihin ja lypsyasemalla työskentely olkapäihin ja hartioihin. Jos terveys pettää, sitten pitää miettiä uudestaan, Rinkinen miettii.

Perjantaina vietettiin pihaton avajaisia noin 350 vieraan kesken. Naapurien, kylänmiesten ja yhteistyökumppaneiden halaukset ja kädenpuristukset olivat lämpimiä.
Viimeistelyä tehtiin vieraiden tuloon asti: Kun Juha Rinkinen lähti torstai-iltana puolilta öin navetasta, yläkertaan johtavasta kaiteesta oli paikallaan vasta pari kaidelautaa. Aamulla seitsemältä kaide oli valmis.
Miehet kiittävätkin Rakennuspalvelu Hannu Pessin töiden sujuneen loistavasti. Maaliskuussa kaivettiin ensimmäiset lapionpistot, ja aikatauluissa pysyttiin, osin oltiin jopa etuajassa.
– Budjetti ylitettiin vähän, mutta halusimme satsata eläinten hyvinvointiin enemmän, kuin olimme suunnitelleet. Esimerkiksi pihattoon hankittiin käytävämattoja sorkkaterveyden parantamiseksi, kertoo Jani Huotari lähes miljoonan euron pihatosta.
He säästivät pitkän pennin toimimalla rakennuttajina. Paikalliset tai vähintään kotimaiset palvelut eivät olleet välttämättä halvimpia.
–Mutta nyt voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että käyttäkää kotimaisia elintarvikkeita, 

Julkaistu 07.10.2015 08:50