Meheviä muistoja Ruovesi-lehdestä

Ruovesi-lehti on kuulunut elämäni kuvioihin koko ajan. Muistan lapsena, kun isäni sanoi: ”Tänään on taas tärkeän lehden päivä. Lähdenpä tästä soutelemaan Visukylään lehteä hakemaan”. Nalle-koira huomasi tilanteen ja oli veneen perässä ennen kuin isä. Asuimme silloin saaressa, ja ei sinne postia kannettu, eikä kanneta vieläkään. Tilanne oli sitten normaali; isällä oli Ruovesi-lehti ja Aamulehti kainalossa, kun tuli kotiin. Meni sitten kamariinsa ja rupesi lukemaan äidille tärkeimpiä uutisia. ”Jaahas... talon vanha isäntä on kuollut, kyllä minä sen tunsin. Mikähän lie tullut? Onpa se Tarjanne-laivakin eksynyt sumussa. Ketähän sitä vihille viedään, kun en tunne? Murtovarkaitakin ollut taas kirkolla. Kesäjuhlat nuorisoseuralla.” Näin se meni, äiti sai lehden ja isä siirtyi Aamulehteen.

Kun aloin käydä koulua, minulla oli postipäivä useasti vallankin talvella. Ruovesi-lehden päivänä oli postilla paljon väkeä. Kautun Selma huuteli nimiä, ja sain Ruovesi-lehden koulureppuuni. Joskus vanhempana selasin uteliaana lehteä ennen isää, enkä kertonut hänelle. Olimme kaikki samaa mieltä: ilman Ruovesi-lehteä ei tule toimeen.

Seija Manner

Julkaistu 12.11.2015 10:05