Ensimmäiset muistoni Ruovesi-lehdestä

Ruoveden mummuni Kiviniemen Hilma, eli Hilma Nieminen, tuli kahvitauolle askareistaan peltotöistä. Ruovesi-lehti oli päässyt perille Tapionkylän Kiviniemeen. Joko omat olivat sen hakeneet tai naapurit, Santaniemet olivat sen tuoneet. Mummu otti ensin Ruovesi-lehden ennen Aamulehteä. Pyöreät ohutsankaiset silmälasit olivat valmiina päässä. Ensimmäisenä hän katsoi kuolinilmoitukset. Jos siellä oli joku hänelle tuttu, luki hän meille koko ilmoituksen ääneen. – Eikö ollut kaunis värssy.

Lehdessähän oli aina ikäviä ja huonojakin uutisia. Lukemisen välissä mummu sanoi: ”Kuulkaas... eikö oo, ans olla ny, mihin se jäi”, ja lukeminen jatkui. Mummu oli ahkera lehdenlukija. Loppuaikoina hän tarvitsi silmälasien ohella suurennuslasin, bakeliittivartisen, joka minulla vieläkin on muistona näistä lukuhetkistä. Kirjoittaa mummu ei osannut ja tarvittavat allekirjoitukset hän teki isoa H-kirjainta muistuttavalla puumerkillä.

Kun itse aloin lukea Ruovesi-lehteä, ensimmäisenä selasin sen läpi ja katsoin, onko siellä mitään höyrylaivoista tai puutavarauitoista. Samoin luin tarkkaan kauppojen ilmoitukset kauniine logoineen. Mieleen ovat jääneet osuusliike Vankan ilmoitukset sekä ilmoitus siitä, koska Kotvion mylly jauhaa.

Ruovesi-lehden nimiöteksti on todellinen helmi, jota joku vuosi sitten yritettiin muuttaa, mutta lukijakunta tyrmäsi muutosyrityksen heti kättelyssä. Tuo R-kirjain, joka on päässyt jo moneen logoon, määrää koko nimitekstin rytmin. Yksi kauneimmista yksityiskohdista on o-kirjaimen rako vasemmassa yläkulmassa. Ja annetaan sitten vielä erityinen kiitos Rule-ketulle lehden nimen tunnetuksi tekemisestä. Taas kerran lehden ilmestymispäivää, keskiviikkoa, odotellessa.

Jukka Tuominen

Julkaistu 12.11.2015 10:06