Leena Törnqvist

Hyvät teot

06.12.2017

Ne olivat vaaleat, ehkä vähän kellertävät. Niissä oli kuminauha vyötäröllä, solmulla kiristetty sopivaksi. Niitä oli pidetty paljon, ja niissä oli reikä. Niissä villahousuissa.
Lämpimät ne olivat, mutta kuten nykykielellä sanottaisiin, ne olivat kaikkea muuta kuin swägit. Tai siltä minusta silloin tuntui. Nykyään vetäisin ne ilolla jalkaani ja ylpeänä esittelisin niitä kenelle vain, mutta silloin en ajatellut niin. Siinä iässä taisin ajatella enemmän sitä, mitä muut ajattelevat, kuin sitä, mitä itse olen asiasta mieltä.

Lue lisää...

Sirkku Somero

Siittiö vai sikiö

05.12.2017

Ylioppilaskokeen lukutaidon kokeessa ei ehkä ensi vuonna arvioida enää oikeinkirjoitusta. Asiaa perustellaan sillä, että kahdesta äidinkielen kokeesta lukutaidon koe mittaa ennen kaikkea luetun ymmärtämistä ja analysointia ja sen arvioinnissa kohtuuttoman suuren osan pisteistä vievät moneltakin kokelaalta ”pintatason” virheet eli oikeinkirjoituksen erheet.
Erottelu pintaan ja sisältöön on kuitenkin ongelmallinen. Ilmaisun tapojen hallinta ja sanavaraston laajuus vaikuttaa myös sisältöön ja sen ymmärtämiseen, eiväthän ne erillisiä asioita ole.

Lue lisää...

Terhi Kääriäinen

Oppia ikä kaikki, twiittas mummo satavuotispäiviltään

22.11.2017

Tyynesti elämään suhtautuva 88-vuotias äitini harmittelee toisinaan yhtä asiaa lastenkasvatuksessaan: miksei tullut kehuttua tenavia enempää.

Astelin ensi askeleeni sisarusteni kanssa yhtä tahtia kuukävelyiden ja television yleistymisen kanssa. Siihen aikaan vanhemmilla ei yleensäkään ollut tapana röyhistellä rintaansa, vaikka oma piltti olisi hiihtänyt toiset kumoon koulujenvälisissä – kuvainnollisesti tietenkin – tai päässyt esittämään Lumikkia kyläkoulun näytelmässä. Nii ettei nyv vaa tulis tehtyä numeroo turham päite.

Ajat ovat toiset. Kohtuullista itsensä ylentämistä ei katsota pahalla, ja nöyryys on niin mennyttä. Kuten nykysuomalainen sanoisi: Vaatimattomuus haalistaa, tai jopa Ei tässä mahtavuutta kummempaa.

Lue lisää...

Unto Nieminen

Ämmä

14.11.2017

Olen ennenkin kirjoitellut nelijalkaisen ystäväni seikkailuista ja edesottamuksista, mutta hyvästä täytyy tarinoida enemmänkin semminkin, kun koiranen jahtaa nyt myyriään jossakin muualla. Kunnioitettavat kuusitoista ikävuotta karvakuono ehti elellä täällä Pohjantähden alla, ennen kuin kuolo korjasi.

Ihmisiässä se on paljon, ja viime aikoina kutsuinkin ystävääni vanhaksi rouvaksi. Luulen, että se tiesi sen itsekin ja käyttäytyikin sen mukaisesti. Pitemmälle kävelylenkille sitä ei saanut enää millään, eikä tuiki tavallinen ja tylsä koiranpöperökään maittanut. Isäntäväen maukas muona kyllä kelpasi liiankin hyvin ja välipalojakin piti kärkkyä aina kun joku vain kyökissä touhusi.

Lue lisää...

Minna Salmi

Tänään, tässä ja nyt

09.11.2017

Tervehdys, hyvä lukija!
Ensimmäiset työpäiväni toimittajan opintovapaan sijaisena parhaillaan selailemasi julkaisun palveluksessa ovat takana. Mieli on innostunut ja odottava uusien haasteiden ja mahdollisuuksien edessä.

Jätin taakseni työt erään toisen pirkanmaalaisen paikallislehden toimituksessa. Kysymys, johon lähes poikkeuksetta olen saanut vastata elämäni uusista tuulista kertoessani, on ollut ”miksi?” Miksi lähdin vakituisesta työsuhteesta kotipaikkakunnallani hoitaakseni määräaikaista sijaisuutta kauempana? Sen sijaan, että harhautuisin pohtimaan itse samaa tai perustelemaan tarpeettomasti ratkaisuani, vastaan: miksipä ei.

Lue lisää...

Jenni Ruotsalo

Mielenmaisemana Murole

25.10.2017

Noin kaksi vuotta siitä on. Kun puristin kättä. Nyökyttelin hyvästiksi ja ajoin pois taakseni vilkuilematta. Ajattelin, että aika Teiskossa ja Ruovedellä on niin nähty. Kiitti ja moi. Olin melko väärässä.

Vaikka luovuin hirsisestä tukikohdastani ja jopa Uusi päivä -sarjaan päätyneestä ulkosaunastani, ei Murole lähtenytkään minusta minnekään. Vaikka en enää suhannut Kaitavedentietä edestakaisin läpi Teiskon kylien, maisema pysyi mielessäni kirkkaana. Ja vaikken enää työmatkalla piipahdellut Ruoveden putiikeissa, muistan edelleen päivittäistavaroiden hyllypaikat.

Lue lisää...