Suunta kohti seniorisarjoja

Jukolan viestiä katsellessa muistui taas mieleen, että pitäisi jo pikkuhiljaa ryhtyä rakentamaan pohjakuntoa tulevaa koitosta varten. Tuli nimittäin tokaistua joitain vuosia sitten, että liikunnan saralla tavoitteeni on suunnistuksen SM-kilpailut H90-sarjassa eli 90-vuotiaiden sarjassa vuonna 2066. Tuolloin tuntui siltä, että kuntohuipun ajoitukseen on syytä varata aikaa, jos on mielestään jatkuvasti liian kiireinen, väsynyt tai muuten saamaton lähteäkseen lenkille.

Saamattomuuden suhteen tilanne ei ole olennaisesti muuttunut, mutta tarkemmin ajatellen tavoite ei ole välttämättä ollenkaan huono. Omat haasteensa H90-sarjaan osallistumisessa toki on, mutta niinhän kaikessa tavoittelemisen arvoisessa tapaa olla.

Ensinnäkin pitäisi tietysti selvitä jollain tavoin hengissä kisoihin saakka. Aika on kuitenkin yhtä armoton myös ikätovereille, joten tavallaan hengissä pysytteleminen on jo sinällään osa kilpailutaktiikkaa: se voi hyvällä tuurilla riittää pistesijoille.
Aikomukseni ei ole kuitenkaan lähteä kisoihin perisuomalaiseen tapaan tekemään parastani ja katsomaan, mihin pelkkä hengissä oleminen riittää. Haluan lähteä metsään voittajana, joka päihitti pahimman mukavuudenhalunsa ja piti kunnostaan huolta edes siinä määrin, että rastivälit taittuvat ilman rollaattoria.
Sillä eihän liikkumisessa ole keski-iän jälkeen kyse enää suorituskyvyn parantamisesta, vaan toimintakyvyn säilyttämisestä. Siinä mielessä tavoite H90-sarjan SM-kisoista on lohdullisen kannustava.
Luulisi muuten, että aikuis-iän kuntoliikunta on suomalaiselle suorastaan helppoa. Me kun olemme oppineet tyytymään torjuntavoittoihin, ja kiekkokaukalossakin peli kulkee usein parhaiten maalin tai pari tappiolla.
Eikä edes kolmen maalin johtoasemassa pelaava Kanada ole yhtä ylivoimainen vastus kuin ikääntyminen.

Vaikka viimeinen rasti ei onneksi näy kartalla, eikä kuntoaan seniori-iässä voi tietää, on silti yllättävän avartavaa katsoa omaa hyvinvointiaan laajempana kokonaisuutena ja asettaa elämässään tavoitteita hieman pidemmälle.
Kiireen keskellä se on jopa vapauttavaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä nyt, eikä koko elämä ole tässä hetkessä, vaikka toisinkin kuulee väitettävän. Etenkään kaikkea ei tarvitse, eikä ehkä edes kannata, saada tai saavuttaa heti.
Aika tasaa mahdollisuuksia. Nuorena huipulle yltävät lahjakkaat ja motivoituneet; seniorina huippukunnossa on enemmänkin kyse siitä, miten on jaksanut geenien asettamissa rajoissa pitää itsestään huolta niiden vastusten ja rajoitusten keskellä, joita vuosikymmenet ovat heitelleet eteen.
Ja on sekin suunnistuksessa aika oleellista, että muistaa vielä, mitä kompassilla tehdään.
Mikko Niininen

Julkaistu 30.06.2017 10:57