Talkoita

Ilma on kuin morsian, kun köryyttelen kesäkortteeristani pitäjän halki kohti Laivarantaa uistelurehveille. Kuhankepittäjien tietotoimiston mukaan piikkiniskaa oli saatu Ruoveden maisemista kohtuullisesti; enimmäkseen tuttuja tumppeja, mutta mahtikalojakin malliksi asti.

Puskaradio kuulutti myös, että kellertävä vaappu painarilla höystettynä olisi päivän ehdoton valinta siimojen jatkeena. Kauniissa venesatamassa käy iloinen kuhina ja kähinä alkuillan tunteina. Perhekunnittain suvilomalaisia kiertelemässä idyllistä maalaiskirkonkylää, muutamia kalamiehiä ja -naisiakin, jokunen auringonpalvoja ja tietysti se jokaiseen kesäkehykseen kuuluva pakollinen kaljanlipittäjien lössi nurmikentän paraatipaikalla.

Ihailen kateellisena uloslähteviä ja satamalaitureihin kiinnittyviä moottori- ja purjealuksia. Erityisesti vahtailen suu mutrussa jo parhaat päivänsä nähnyttä puista kalastuspaattia. Kun kosketan varovaisesti sen kyljen pintaa, tuntuu kuin siitä henkisi aikojen patinaa kaukaa vuosikymmenten takaa.

Historian havinan ja syvällisemmät mietteeni katkaisee tylysti kännykkäni, minkä vaativa piippaus palauttaa minut äkkiä maan pinnalle ja nykypäivään. Viestissä lukee ”Tulen tunnin kuluttua, olen talkoissa.”

Yritän vaimentaa orastavaa ärtymystäni ja hälytyskellojen pienen pientä sointia ajattelemalla, etteihän tässä suinkaan jäniksen selässä olla, eivätkä ne kuhat sieltä mihinkään karkaisi.Tapan aikaa kahvittelemalla ja Näsijärven loputonta horisonttia tiirailemalla, joka minuutin jälkeen kuitenkin kelloa vilkaisten, sillä kalaan aikovan pakollinen odotusaika on tunnetusti pitkä ja tuskallinen. Varttitunnin kärsimättömän toimettomuuden jälkeen hoksaan, että jäykähköllä vetovavallani voisin ehkä heitellä välttävästi uloimman laiturin nokasta, missä myös kaverini pakasta vedetty Busteri jo odottelee malttamattomana neitsytmatkaansa.

Uistelupakkini kaikenvaraosastolta löytyykin onneksi ranskalaisten insinöörien kehittelemä taidonnäyte koko maailman virvelöijille. Sutaisen kolmevitoseen lankaan neljän numeron lipan ja pälyilen muina miehinä, ettei kukaan ole ihan lähellä ihmettelemässä.Ensimmäinen heitto menee räpellykseksi.Toinen viuhtaisu sujuu jo paremmin ”saattaessani” raskaita työkalujani kuin kuulantyönnössä konsanaan. Kolmas kerta toden sanoo ja viehe loiskahtaakin peräti viiden metrin päähän laiturin nokasta. Kun vielä kelatessani tai paremminkin hinatessani pulska ahven tarraa luottolippaani, en tiedä, itkeäkö vai nauraa.
    Aikani kohellettuani saan tekniikan ja rytmin kuntoon ja sivaltelen pian kymmenen metrin komeita kaaria. Ja niin vain tapahtuu, että täyden tuntityön tehneenä, ilman kahvee- ja tupakkitaukoja, plakkarissani on kaksi lakisääteistä mittanauhakössiä ja kaksi salskeaa apujölliä ynnä tusinan verran uteliaita töllistelijöitä selkäni takana.

Leijumiseni pysäyttää jälleen aparaatti taskussani. Ruutu kertoo: ”Olen vielä talkoissa, tulen tunnin päästä.” En edelleenkään tiedä, itkeäkö vai nauraa. Kiukkunikin on hitusen laantunut. Näpyttelen kuitenkin entiselle kalakaverilleni tekstin: ”Älä suotta vaivaudu! Olen talkoillut itsekseni tunnin tässä sinun uuden ja käyttämättömän uistelupaattisi vieressä ja valmistakin tuli kahden kunnon kuhan ja kahden oivan ahvenen verran!”

Julkaistu 11.07.2017 16:28