”Kovia aikoja” muisti nälkävuosia jo 1967

Huomasin ilolla, että Ruovesi-lehdessä (12. heinäkuuta) oli lainaus 50 vuotta sitten ilmestyneestä vuoden 1967 numerosta. Kyseessä oli Ulla Westerholmin arvio Oiva Hernesniemen näytelmästä Kovia aikoja. Se kertoo paikallisten ihmisten kamppailusta, kun autonomian ajan maata koettelivat nälkävuodet 1860-luvulla. Seurasin teini-ikäisenä tuon isäni näytelmän esityksen Ruovedellä 1967. Luin sen muistikuvien virkistämiseksi tänään 19. päivä heinäkuuta uudestaan. Haltuuni jäänyt Kovia aikoja -käsikirjoitus on yksi hänen kuudesta kotiseutuaiheisesta näytelmästään.

Kyllä, ankeassa ajassa tässä ollaan Ruovedellä vuonna 1868. On sunnuntai ja toimeillaan Mäkipeskan talon pihalla. Pian pitäisi hätäaputoimikunnan kokoontua jokaviikkoiseen pohdintaansa. Pihaan poikkeaa tuon tuosta nälkäisiä. Johtuen peräkkäisten vuosien epäsuotuisista säistä, eivät viljelykset tuota kunnon satoa. Joidenkin täytyy tehdä velkaa ja sitä ei pystytä maksamaan. Asujia ajetaan kodeistaan. Satoja kuolee nälkään ja sairauksiin. Yhtenä pyhänä voidaan haudata kymmeniä kuolleita.

Näytelmän henkilöt pohtivat, miten antaa ruoka-apua tarvitseville. Kunnan vilja- ja perunavarastot ovat niukat. Katkeruus ja kateus vallitsee. Epäilevät lannistavat kielteisyydellä parempaa toivovia. Mäkipeskan reipas väki koettaa kuitenkin auttaa sekä itseään että muita. Isäntä ja emäntä purkavat sanoin ankeita tuntojaan ja etsivät apukeinoja tilanteeseen. Kirjoittajan myös paikallisia ilmauksia ja murretta käyttävä käsikirjoitus on kuin luku laajasta draamasta. Perustilanne – joillakin on ja joillakin ei – tulee lukevalle nopeasti selväksi. Tiheärivisessä 23 repliikkisivussa tulee kyllä roolihenkilöiden, kaikkiaan kymmenkunnan, keskusteluun ilon odotustakin, kun esille nousee parin nuoren ajankohtaisia suunnitelmia. Näytöksen lopussa tuodaan isännälle korkealta taholta tullut kirje, joka on talonväelle iloinen yllätys.

Nyt vuonna 2017 koemme täällä havumetsien keskellä ennennäkemätöntä aineellista vaurautta. Mutta esimerkiksi maapallon kuivilla alueilla asuvien puute on tiedossamme. Meille on tullut monia apua etsiviä ja heistä suuri osa on henkensä edestä pakenevia. Kaupunkeihin on asettunut Euroopan yhteisönkin maista tulleita kerjääviä nykyihmisiä. Mielestäni näytelmä Kovia aikoja olisi tärkeää tulla tänäänkin luetuksi tai esitetyksi. Ehkä se olisi syytä tehdä uudestaan näyttämölle, samaan aikaan kun Ruovedelle tiettävästi suunnitellaan nälkävuosien muistomerkkiä.

Julkaistu 25.07.2017 17:28