Päättömiä kesälomakokemuksia

Näin kesäloman jälkeen voin vain todeta, että ruovesiläiset tapahtumat ovat mainioita. Niissä tuli käytyä. Silti kaikki mieleenpainuneimmat hetket liittyvät luontokokemuksiin.

Rytmin käännyttyä kävin öisin lenkeillä. Puoliltaöin istahdin kerran kannon päähän keskellä hakkuuaukiota. Taivas hehkui valoa enemmän kuin talvipäivänä. Hetken rauhallisuudesta nautittuani huomasin suoraan minua kohti lyllertävän mäyrän. Mikä upea kohtaaminen! Otus havaitsi minut vasta muutaman metrin päästä. Kuvausyritykseni oli hitaana turha: kameraani tallentui vain mäyrän pyöreä peräpää.

Myöhemmin lenkkiseuraa minulle tehneen nuoren uroshirven sen sijaan sain videolle. Hirvi oli parinakin eri kertana syömässä kaikessa rauhassa aiemmin mainitulla aukiolla, eikä paljon ohikulkijasta piitannut.

 Yksi jännä kokemus sattui kalastusreissulla. Miesystäväni katiskaan oli erehtynyt hyvän kokoinen ankerias. En ollut koskaan nähnyt moista – muuta kuin lautasella herkulliseksi savustettuna. Hihkuin, että mahtavaa, saadaan kunnon savukalaa! Miesystäväni taisi olla sitä mieltä, että joutaisi järveen. Viisaana hän oli kuitenkin hiljaa ja antoi minun puuhailla innoissani.

Hieman ihmettelin, miksi koko katiska piti viedä rantaan kalan sieltä pois ottamiseksi.

Sain niljakkaan kalan niskan katkaistua puukolla. Laitoin ankeriaan ämpäriin ja ajoin kotiin kovaa kyytiä. Oli jo puoliyö, mutta rupesin heti kalan kimppuun.

Välittömästi, kun kosketin veitsellä ankeriaan nahkaa, alkoi karmea kiemurtelu. Hetken yritettyäni päätin olla nylkemättä kalaa ja vain suolistaa sen. Tappelu vain äityi, kun avasin mahaa ja yritin repiä sisälmyksiä ulos. Reilusti puolimetrinen kala rimpuili voimalla käteni ympärillä. Tuntui kuin suolistaisin sitä elävältä, vaikka pää oli ollut poikki jo tunnin!

Sisuni nousi ja käsittelin ankeriasta väkisin: suolestin, pesin ja paloittelin. Tosin päätin laittaa palat saman tien savustuspönttöön, koska en kestänyt ajatusta jääkaapissa kiemurtelevista kalan paloista...

Savustaminen kesti kauan, oli aikaa kesäyönä kuunnella luontoa. Vielä pöntössä olivat palaset liikahdelleet paikoiltaan.

Kaksi päivää katselin savuisia kalanpaloja jääkaapissa. Liha onnistui, oli pehmeää. En kuitenkaan pystynyt sitä syömään.

Elämyksiä ja kokemuksia kesälomassa oli erilaisia. Kaikista tärkeimmät hetket liittyivät kuitenkin ihmisiin. Sain jälleen kerran huomata, kuinka huomaavaisia, auttamishaluisia ja ystävällisiä ihmisiä Ruovedellä asustaakaan.

Kiitos, teidän kaltaisianne saisi olla tässä maailmassa paljon enemmän!

Julkaistu 26.07.2017 09:55