Villasukkametso

Metsästäjien piina loppuu uuden metsästyskauden alkaessa 10. elokuuta kyyhkysen metsästyksellä. Sitä seuraa piakkoin sorsajahti, jäniksen ja metsäkanalintujen metsästys ja lokakuussa hirvijahti. Aikamoinen vipinä käy metsästäjien parissa jo nyt aseita testattaessa, kohdistettaessa ja hirvikokeita suoritettaessa.

Itse olen ollut metsämies pienestä saakka suoritettuani metsästäjän tutkinnon. Tämä tutkinto on kehittynyt vuosi vuodelta, eikä varmastikaan mene enää perehtymättä läpi. Aikoinaan sen suoritti moni ”veikkaamalla” oikein rasti ruutuun.


Nuorena metsästin vanhemman veljeni kanssa synnyinseudullani Kainuussa Puolangalla. Riistakannat olivat hyvät ja saaliit sen mukaiset. Pystykorvallemme ammuimme monet linnut, kunnes hurahdimme jäniskoiran hankinnan myötä jänisjahtiin. Parhaana syksynä ollessani oppikoulun yläluokalla ammuimme viikonloppumetsästyksenä 78 jänistä!

Hankittuani mökin Kekkoselta vuonna 1994 aloin katsella myös metsästysmahdollisuuksia. Mukavalla sattumalla pääsin Kurun Erämiehet ry:hyn. Pian aloin kuitenkin selvittää mahdollisuuksia päästä paikalliseen seuraan Kekkosella, koska Kuruun on puolen tunnin ajomatka. Hakemukseni tuli kuitenkin bumerangina ehkä siksi, etten metsästä hirvieläimiä.
Lähetin hakemuksen Kuljun metsästysseuraan Seppo Rantaselle, jota en silloin tuntenut kuin nimellä. Nykyisin olen seuran hallituksessa ja toimin myös Majavakallion Majan isäntänä.
Seuramme mailta olen onnistunut muutaman linnunkin ampumaan, mutta pääsaaliit ovat olleet sienet, lähinnä kantarellit ja suppilovahverot. Haulikkoa ulkoiluttaessa on mukava tietää jo etukäteen, että reppuun tulee ainakin sienisaalis!
Metsästys-ja kalastusaiheisia kirjoja Päätalon ja Huovisen lisäksi luin paljon takavuosina. Suunnittelinpa itsekin kirjan kirjoittamista novellikokoelmana kala- ja eräreissuistani. ”Villasukkametso ja muita erä- ja kalatarinoita” oli alustava nimi. Kaikki tarinat ovat tositapahtumia. Kerron lyhyesti villasukkametsosta.

Olin kotona viikonloppuna oppikoulun oppilasasuntolasta. Oli raikas, kirkas pakkaslauantai. Oli hankikanto ja päätin käydä iltapäivällä lintukoiramme Kössin kanssa lintuja katsastamassa. Haasteena oli kirkkaan ilman lisäksi äänekkäästi narskuva hanki kumisaappaiden alla. Menimme parin kilometrin päähän Helvetinkuopalle, joka on mäntykankaiden ympäröimä, ja jossa oli lähes aina lintuja.
Nopeasti Kössi sai haukun. Lähdin lähestymään, mutta pelkäsin, että hangen narskunta pelottaa linnun pois. Keksin riisua kumisaappaat kuusen juurelle ja jatkoin lähestymistä villasukkasillani äänettömästi hiipien. Puitten välissä näin haukussa isossa kuusessa istuvan ison mustan linnun. Metso, ajattelin ja pulssi tuplaantui.
Pääsin puitten suojassa ampuma-etäisyydelle ja oksien välistä kohdistin 16 kaliberisen yksipiippuisen Baikalini ja pamautin. Rytisten putosi musta lintu alas ja Kössi syöksyi linnun niskaan. Ryntäsin noutamaan metsoani ja ilo ja pettymys taistelivat, kun huomasin, että saalis olikin tosi iso ukkoteeri!
Sitten tulikin kunnon haaste; saappaitteni löytäminen. Pitkään näytti, että on mentävä villasukissa kotiin, mutta lopulta löysin saappaani. Oli hienoa pyssy olalla roikottaa mustaa teertä kädessä tallustellessani kotipihaan, missä isäni ja vanhin veljeni saaliista yllättyneinä tulivat minua vastaan.
Pertti Huusko

Julkaistu 02.08.2017 13:36