Eläviä kuvia

Istuksin jälleen kerran Tuomelanharjun korkeimmalla näköalapaikalla Lamminkylää kiertävän hiekkatien kupeessa ihailemassa ja ihmettelemässä alapuolellani levittäytyvää maisemakirjoa. Ja joka ainut kerta mieleeni putkahtavat ensimmäiseksi F. E. Sillanpään romaanit ja kuvina kulkevat elokuvakohtaukset niistä. Toki muitakin mestariskirjoittajia löytyy, mutta mielestäni hämeenkyröläinen patalakki on osunut napakymppiin tarinoissaan ja pakinoissaan ihmisistä ja luonnosta Hämeen kauniissa maassa.

SF-filmien kruunaamattoman kuninkaan Edvin Laineen oppipoika Matti Kassila sisäisti hyvin Taatan ja muutaman muun kirjailijasuuruuden aivoitukset ohjaustöissään. Himoittu Jussi-patsas napsahtikin heti Elokuu-elokuvasta vuonna 1956.

Leffa on listallani yhä ykkönen, väheksymättä mitenkään Tuntematonta, Pohjantähteä, Veljeksiä ja montaa muuta klassikkoa.

Vaikka kirja on yleensä parempi kuin siitä tehty elokuvakäsikirjoitus ja -ohjaus, niin Elokuu on minusta poikkeus sääntöön. Ehkä painavin syy on lukkarinrakkaudella omaa synnyinseutuani kohtaan, sillä filmi purkitettiin ulkokohtauksiltaan kauniilla Muroleen kanavalla ja sen ympäristössä.

Syitä on toki muitakin. Elokuun näyttelijät olivat sen aikakauden huippuammattilaisia ja millä mittarilla tahansa mitattuna tänäkin päivänä aivan vertaansa vailla. Toivo Mäkelä juoppona kanavan vartijana. Emma Väänänen kärsivänä vaimona. Rauni Luoma nuoruuden rakastettuna. 

Kolmikko sukelsi niin romaanihenkilöidensä sielun ja luiden ytimiin, että en ole kuunaan moista nähnyt. Uutta oli myös se, että alkuperäisen tekstin mukaan renkipojan ajatelmien ja puhumisen mukaan tarina kiertyi komeasti alusta loppuun.

Mäkelän roolityö Viktor Sundvallina oli mielestäni hänen parhaimpansa. Vanhojen kotimaisten klassikoiden ystävänä pidänkin Mäkelää miesnäyttelijöiden ykkösenä, Jussi Jurkkaa kakkosena ja Tauno Suurta kolmosena. Kauniimman sukupuolen tähtikaartina loistavat Siiri Angerkoski, Luoma ja Ansa Ikonen. Suosikkilistalle voisi nimetä paljon muitakin jo edesmenneitä.

Hymyilyttää vieläkin, kun meille kotio hankittiin kovan väännön jälkeen Telefunkenin televisioaparaatti. Kerran kailotinkin kaikille huushollissamme, että nyt alkaa kokoillan elokuva pääosissa Kauko Palo ja Ansa Ikunen.

Rainamogulit Särkkä ja Vaalakin tulkitsivat teoksia komiasti ja juonikin kulki melko mallikkaasti, mutta lemmenkohtauksissa, missä koivut taipuivat, ukkonen jyrähteli tai koski kuohui, olisi ehkä ollut hieman toivomisen varaa.

Mutta se oli silloin. Olen ihan varma, että tänäänkin Peter von Bagh sanoisi Elokuusta: Nautittavaa elokuvailtaa.

Julkaistu 18.08.2017 12:08