Sanat ovat tie ajatuksiin

Kirjoittaminen on keino viisastua, sillä kirjoittaminen johtaa suoraan ajatteluun, syventää sitä ja synnyttää sitä. Näin kiteyttää kirjoittamisen merkityksen runoilija Kirsi Kunnas. Kunnaksen sanat ovat ajankohtaisia aikana, jolloin viidennes peruskouluikäisistä pojista ei selviydy kirjoittamistaitonsa puolesta edes työhakemuksesta.

Kirjoitustaidon rapistumisesta on turha syyttää lapsia ja nuoria, jotka ovat kasvaneet visuaalisuuden ylivallan ja yksipuolisesti nopeutta suosivan viestinnän keskellä. Tekstailu ja mesettäminen ovat korvanneet ajatuksella ajan kanssa kirjoitetut lauseet jo siinä määrin, että kokonaisen sukupolven arkikieli on pilkkoutunut lyhenteiksi, joita tavuttavat hymiöt.
Nähtäväksi jää, kuinka syvälliseen viisauteen nuo paikoin käsittämättömät merkkijonot antavat eväitä pidemmän päälle.

Lisäksi outo hokema siitä, kuinka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on lyönyt itsensä läpi uskomattomalla voimalla. Kuva voi kertoa enemmän, mutta onko määrä laadun tae tässäkään asiassa? Kaiken lisäksi kuva monitulkintaisuudessaan voi kertoa eri ihmisille täysin erilaisia asioita.

Tuhat tarkkaan harkittua sanaa antaa lukijalle selkeämmän viestin kuin yksikään kuva. Edellyttäen tietenkin, että asianomainen vaivautuu lukemaan sanat – sillä juuri helppoudessa on visuaalisuuden suurin houkutin ja sen suosion salaisuus, oli kyse sitten valokuvasta tai liikkuvasta kuvasta.

Ei ole sattumaa, että tie kirjojen maailmaan on perinteisesti aloitettu kuvakirjoista. Kuvavirran vilkuilu onnistuu vauvaltakin. Lukeminen vaatii aktiivisuutta. Ja juuri aktiivisuus eli päänupin käyttäminen, synnyttää ja syventää ajattelua, johon Kunnas kirjoittamisesta puhuessaan viittaa.
Aktiivisuuden valitseminen nopean viestinnän tai passivoivan visuaalisuuden sijaan on kuin henkistä terveysliikuntaa. Lukemisen merkitystä ei voi korostaa liikaa, sillä ilman sitä ei ole kirjoitustaitoa, jota ainakin ennen sosiaalista mediaa pidettiin sivistyksen edellytyksenä ja sen yhtenä suoranaisena mittarina.

Nykyäänhän lasketaan ainoastaan klikkausten ja tykkäysten määriä. Kehitystä katsellessa on tullut mieleen vanha vitsi hiuksista ja järjestä, joka pätee näemmä myös elintasoon ja sivistykseen: eivät mahdu samaan päähän.

Sivistykseen kuuluvat myös tervehtiminen ja hyvästely. Aloittaessani Ruovesi-lehden toimittajana kaksi vuotta sitten, lupasin tervehtiä tavattaessa ja teititellä tarvittaessa. Nyt on tullut aika hyvästellä, sillä siirryn ensi viikosta alkaen muihin hommiin. Kiitos kaikille lukijoille, haastateltaville ja kuvatuille sekä työtovereille.
Tekijät vaihtuvat, mutta Ruovesi-lehdestä löytyy jatkossakin luettavaa paikallisista asioista. Ja on niitä kuviakin – vaikkei niistä paljoa viisastuisikaan.

Julkaistu 18.10.2017 09:42