Mielenmaisemana Murole

Noin kaksi vuotta siitä on. Kun puristin kättä. Nyökyttelin hyvästiksi ja ajoin pois taakseni vilkuilematta. Ajattelin, että aika Teiskossa ja Ruovedellä on niin nähty. Kiitti ja moi. Olin melko väärässä.

Vaikka luovuin hirsisestä tukikohdastani ja jopa Uusi päivä -sarjaan päätyneestä ulkosaunastani, ei Murole lähtenytkään minusta minnekään. Vaikka en enää suhannut Kaitavedentietä edestakaisin läpi Teiskon kylien, maisema pysyi mielessäni kirkkaana. Ja vaikken enää työmatkalla piipahdellut Ruoveden putiikeissa, muistan edelleen päivittäistavaroiden hyllypaikat.

Onko mielenmaisemani siis Murole? Onko Teisko minussa pysyvästi? Tuo Tampereen pohjoista osaa aina Ruovedelle asti halkova pikitie meinasi pahimpina ruuhkavuosina muodostua melkoiseksi viadolorosaksi. Välimatkat tuntuivat loputtomilta eivätkä pihapiirimme onnettomat valonlähteet tuntuneet pitävän pimeyttä loitolla.

Nyt huomaan muistojen kultaantuneen oikein urakalla. Kun näen Näsijärven yllä kevään ensimmäiset joutsenet, mietin pysäköivätkö juuri nämä kaksi Velaattajärvelle. Kun kesälaineilla puksuttaa Tarjanne, muistan välittömästi Ruoveden laivarannan maukkaat burgerit. Syksyn saapuessa pohdin useaan otteeseen, joko Sininen lehmä on päässyt lämpimään. Ja talven tuiskussa hymähdän aina muistaessani Jäminkipohjan pelloille syntyneitä lumikääröjä.

Sanotaan, että jokaisella paikalla on omanlaisensa tila sydämessä. Minulle tätä kliseetä avasi hienosti aikanaan Kanadasta suomalaistunut kaverini sanoen, että jokaisen sydän on sen rakkaimman paikan kokoinen. Yhdellä on samankokoiseen lihakseen ängetty New York ja toisella vaikka Murole. Ehkä väliä onkin sydämessä olevan paikan sisällöllä, sen koskettavuudella ja merkityksellä. Ihmisillä ja inhimillisyydellä. Lämmöllä ja yhteenkuuluvaisuuden tunteella.

Näillä mittareilla kun mittaa, iso kaupunki ei ole yhtään sen isompi kuin pieni kylä. Minä kaipaan Teiskosta ja Muroleesta nimenomaan sitä yhteisöllisyyttä ja naapuria ei jätetä -henkeä. Niitä, sekä ympäröivää luontoa muistan myös mainostaa, jos joku kysyy. Enkä ole ainut, pohjoisen

Tampereen ja Ruoveden valttikortteja ovat upea luonto ja puhtaus, joita jotkut ihastelevat äärettömästi. Tästä hieno esimerkki on eräs kesällä tapaamani mainio pariskunta Japanista. He kertoivat vievänsä täältä kotiin kaksi tuliaista, joista toinen on Muumimuseo. Toista en heti ymmärtänyt: Zeiseminen. Kunnes kartasta minulle osoitettiin epämääräistä metsäpalaa.

Niin tietenkin, Seitseminen!

Julkaistu 25.10.2017 14:48