Syttyi kausivalot tuhannet

oulukuu on vuoden valottomin kuukausi: talvipäivän seisauksen aikaan joulukuun 21.–22.    päivinä aurinkoa ei nähdä Sodankylän pohjoispuolella lainkaan ja etelärannikollakin päivänvaloa riittää vain kuutisen tuntia. Leutoina talvina, jollainen tästäkin on säätieteilijöiden mukaan tulossa jo kolmantena vuonna peräkkäin, on maa usein myös lumeton ja musta.

Vuoden pilvisinkin aika osuu loppusyksyyn ja alkutalveen, joten auringonvalosta ei juuri toivoa ole. Paksun pilviverhon takaa eivät pimeässä kulkevia pääse ilahduttamaan kuu, tähdet tai revontuletkaan.

Mutta ei hätää: "Nyt syttyy valot tuhannet…", kuten joululaulussa kerrotaan!

Jouluvaloja sytytellään usein jo lokakuussa, ja siksi niitä nykyään tavataan kutsua kausivaloiksi. Varsinkin maaseudulla, jossa katuvaloja ei riitä joka kolkkaan, ulkotulet, lyhdyt tai valopuut ja  -verkot saattavat tuikahdella puolisenkin vuotta syyspimeistä kevään nousuun.

On tietysti makuasia, miten pimeytensä haluaa valaista: ne toisessa joululaulussa mainitut mäenrinteen alla törröttävän talon joka ikkunalla olevat kaksi kynttilääkin riittävät, mutta sähkövaloissa on se hyvä puoli, ettei niitä tarvitse koko ajan vahtia. Monet koristelevat pihakuusen tai aitansa valosarjoilla, ja erilaisia lamppuköynnöksiä näkyy myös räystäissä ja ikkunoiden ympärillä.

Pienen valoketjun voi myös sulloa lyhdyn sisään, kuten minä tein. Asettelin lopputuloksen portinpieleen ja minusta se on nätti. Toivottavasti naapureistakin, ettei käy niin kuin tuttavallani, joka sanoi tuuppaavansa aurinkolasit päähän kotoa lähtiessään, kun lähitalon jouluvalot paistavat niin kirkkaasti silmiin. Kirkkauden lisäksi hänestä valoissa oli myös se vika, että ne olivat mitä sattuu: vihreitä, punaisia, sinisiä ja keltaisia. Ja vilkkuvia. Näin kyllä itsekin ne valot – keltaiset olivat oikeastaan kullan värisiä, mutta olihan se aika kirjavaa meininkiä. Kuitenkin melko maltillista, kuten Suomessa yleensä.

Mikä on sitten liikaa? Muutama vuosi sitten Janakkalassa nousi uutisaiheeksi jouluvalaistus, johon oli käytetty noin 40 000 lamppua. Se ei kuitenkaan yllä lähellekään amerikkalaistyyppistä valoshow’ta: siellä joulun ajan koristelusta on tullut sekä kotitalouksien että yritysten välinen – eikä mitenkään leikkimielinen –  kilpailu. Sikäläisiä jouluvaloja pääsee ihailemaan muun muassa nettivideoina, jos nyt ihailusta voi puhua – näky on aika ällistyttävä.

Suomeen jouluvalokisa ei toivottavasti rantaudu – ainakin minä aion pysyä skandinaavisen hillittynä. Ehkä tuon porttilyhdyn lisäksi laitan parille ikkunalaudalle sähkökynttelikön ja ripustan joulutähden. Ei sitten muuta – ellei käy kuten viime vuonna, kun lapsenlapsi toi tuliaisiksi sateenkaaren värejä vilkuttelevan poron. Kyllä se siellä pihalla seisoi vielä joulun jälkeenkin.

Hyvää valontuojan, eli Lucian päivää!

Julkaistu 12.12.2017 18:25