Somen leikkikentällä säännöt on helppo haudata

Facebookin Puskaradioryhmässä kuohuu. Joku on käynnistänyt tympeäsävyisen keskustelun, johon pari muuta on hanakasti tarttunut. Joku ärsyyntyy aiheesta, joku yksittäisestä kommentista, joku kommentin esittäjästä. Osa seuraa keskustelua huvittuneena ja piikittelee väliin häpeämättömän avoimesti. Kuulostaako tutulta?

Ryhmä voisi olla minkä tahansa paikkakunnan Puskaradio, aiheena mikä tahansa kiivasta mielipiteiden vaihtoa nostattava kommenttiketju. Toisinaan tuntuu, että sosiaalisen median alttarilla uhrataan sanan- ja mielipiteenvapauden taakse piiloutuen viimeisetkin hyvien käytöstapojen rippeet. Keskustelua lietsotaan liki hurmoksellisen raivon partaalle. Usein medianlukutaito unohtuu ja sanailun tuoksinassa astutaan tarkoituksellisen provosoivien kommenttien ansoihin, joiden tavoitteena on ainoastaan lisätä bensaa liekkeihin.

Asiattomuuksien hataran raja-aidan yli on some-hiekkalaatikolla helppoa loikata. Kun siirrytään henkilökohtaisuuksiin, kahlataan jo syvissä vesissä. Internet-maailman näennäisesti kasvoton tai ainakin etäältä tapahtuva kommentointi näyttää jonkin kirjoittamattoman koodiston mukaan avaavan mahdollisuuden sanoa mitä tahansa kenelle tahansa.

Vaikka aihe kiihdyttäisi kuinka paljon, useimmiten parasta olisi hellittää ote näppäimistöltä, hengittää syvään ja pysähtyä hetkeksi miettimään vastausta muutamaan kysymykseen. Sanoisinko näin toiselle ihmiselle kasvotusten? Kommentoisinko asiaa tai ihmistä näillä sanankäänteillä normaalissa keskustelutilanteessa? Miltä minusta tuntuisi, jos olisinkin itse kommentin kohteena? Mikäli edelleen kokee asialliseksi kaataa sanaisen laskiämpärinsä keskustelua ryydittämään, aiheellista olisi kenties myös pysähtyä vilkaisemaan peiliin. Mistä kumpuaa se tunnetila, joka äärimmillään ajaa menemään asiattomuuksiin?

Puskaradioryhmien alkuperäinen tarkoitus ensisijaisesti oman paikkakunnan tiedotuskanavana tuntuu vähitellen hiipuneen taka-alalle. Niistä on tullut taistelutantereita. Oma lukunsa ovat ne keskustelut, jotka perustuvat puhtaasti virheelliseen tietoon. Väliä ei ole, onko kyse puhtaasta tietämättömyydestä vai tahallisuudesta: siinä vaiheessa, kun joku kenties ryhtyy faktoja oikomaan, vahinko on jo monasti tapahtunut ja väärään informaatioon perustuvat mielipiteet jääneet sitkeästi elämään.

Some-keskustelujen äänekkäimmät valittajat sahaavat valitettavasti useimmiten omaa oksaansa. Turhasta nurisijan leima on helppo hankkia, mutta vaikea, ellei suorastaan mahdoton pestä pois. Jos on toistuvasti nostanut tapetille aiheita, joiden puimisen enemmistö kokee turhauttavaksi, todellisiin epäkohtiin tarttuvat keskustelunaloitukset on helppo sivuuttaa. Käy kuin sille Aisopoksen sadun pojalle, joka aikansa syyttä suotta sutta huudeltuaan jäi lopulta tositilanteessa huomiotta.

Julkaistu 09.01.2018 18:30