Lomailu on taitolaji

Palasin kuluvan viikon alussa talvilomalta. Voisi olettaa, että hyvin levänneenä ja akut ladattuina, mutta ei. Istahtaessani maanantaiaamuna työpöytäni äärelle tunnustan itse asiassa huokaisseeni helpottuneena: onneksi loma on ohi.

Onnistuin aikatauluttamaan lomapäiväni aamuvarhaisesta iltamyöhälle. Siitäkin huolimatta, että yksi suosikkiasioistani arjen keskellä ovat pitkät, kiireettömät aamut, joina voin viipyä harhailevien ajatuksieni ja verkalleen tyhjenevän kahvikuppini äärellä ilman tekemisen tai lähtemisen pakkoa juuri niin pitkään, kuin hyvältä tuntuu.

Auton matkamittariin kertyi viime viikolla pitkälti toistatuhatta kilometriä, kun suhasin Pirkanmaata, Hämettä, Satakuntaa ja Etelä-Pohjanmaata ristiin rastiin. Minä en näköjään osaa enää pysähtyä ja antaa itselleni lupaa vain olla. Sovin hoitavani vapaa-ajallani tuhat ja yksi asiaa ja tapaavani ihmisiä, joita en arjen kiireiden keskellä ehdi tavata. Vapaapäivien jälkeen olen väsyneempi kuin niiden alkaessa.

Nykyään kuulee usein puhuttavan, miten lataamme loma-aikoihin suuria odotuksia ja petymme, kun sielumme silmin kuvittelemamme hohdokas loma ei toteudukaan niin kiiltävänä ja silotellun täydellisenä, kuin olimme visioineet. Minä en lomaltani suuria kaipaa. En tunne tarvetta matkustaa minnekään kauas tai saada kerätyksi ainutlaatuisia elämyksiä ja kokemuksia. Minun unelmalomani olisi täysin aikatauluista ja velvollisuuksista vapaa. Täydellisen vapaapäiväni resepti olisi mahdollisuus tehdä mitä haluaa – tai olla tekemättä – juuri silloin kun siltä tuntuu.

Kun tarkemmin mietin, en taida edes muistaa, koska olisin viimeksi viettänyt ihan oikean vapaapäivän. Sellaisen, johon ei kuulu yhtäkään kelloon sidottua pakollista toimea tai vähintäänkin syyllisyydentuntoista ajatusta tekemättömistä kotiaskareista tai mielessä pyörivistä työasioista.

Seuraava pidempi vapaa on maalis-huhtikuun vaihteeseen osuva pääsiäisviikonloppu. Teen itselleni lupauksen, että silloin opettelemalla opettelen ottamaan taas iisimmin. Noinkohan onnistun, kuiskuttaa pieni ääni pääkopassa, mutta lupaan juhlallisesti ainakin yrittää.

Julkaistu 20.03.2018 19:00