Isoäitiyden ongelmia

Äsken luin uudestaan Merete Mazzarellan kirjan Illalla pelataan Afrikan tähteä. Kirja kertoo isovanhemmista ja lapsenlapsista.
Minullahan ei ole koskaan ollut mummoa, niin että mummoilu on pitänyt ihan itse opetella. Siksi kai ahmin mielelläni mummoista kertovia kirjoja.

Mazzarella aloittaa sitaatilla: ”On kolme asiaa, joista ei sovi puhua: omat unet, lapsenlapset ja sairaudet.” Näin on kirjailijalle lausahtanut suomenruotsalainen rouva.
Hupsista! Minä olen kertonut lapsenlapsistani aina kun vain olen jonkun tavannut ja saanut kuuntelemaan. Unianikin olen joskus kertonut. Ja sairaudet! Niistähän puhutaan aina, kun ikätovereita kohdataan.
Merete Mazzarellan ongelmia ovat sekä etäisoäitiys että famuna (isänäitinä) oleminen. Lapsenlapset asuvat toisella puolella maapalloa, hän tapaa heitä harvoin. Toinen ongelma ihmetyttää: onko totta, että isänäiti on jotenkin huonommassa asemassa kuin äidinäiti?
Googlaamalla Mazzarella on löytänyt farmor-sanalle 1 230 000 ja mormor-sanalle 1 850 000 osumaa. Suomen kielessä on isoäideille kymmeniä nimityksiä, tuskin isänäidin ja äidinäidin eroa saataisiin googlaamalla näkyviin.

Kirjailijan ongelmana tuntuu olevan myös klassinen anoppi-miniä-suhde, joka ilman muuta vaikeuttaa famun ja pojan lasten suhdetta.
Mazzarella on yksi lempikirjailijoistani, eikä hän petä nytkään. Teksti imee mukaansa: haluan nähdä, kuinka famun ja lasten suhde kehittyy. Kauhistelen pojantyttären itsekkyyttä ja ihailen pojanpojan älykkyyttä. Mietin omaa evolutiivista tehtävääni yhdeksän lapsenlapsen mummana ja muistelen lastenlasten tekemisiä ja sanomisia. Peilaan itseäni muihin mummoihin.

Miettimisen aihetta antaa myös kirjailijan lista asioista, joita hän haluaisi pojantyttären tietävän 25-vuotiaana.
– Ihmisen on hyväksyttävä, etteivät kaikki pidä hänestä.
– Voi olla tärkeämpää, että ihmiset ovat mukavia – reiluja ja luotettavia – kuin että he ovat kiinnostavia.
– Itsensä nolaamista ei tarvitse pelätä niin kauheasti.
– Vanhenemisessa on se etu, että ihmiselle käy helpommaksi todella kuunnella toisia. Silloin ei niin kovasti keskity siihen, miltä itse vaikuttaa kuunnellessaan.

Hyvä lista. En taida vielä itsekään osata kaikkia näitä asioita, vaikka olen lähes seitsenkymppinen – yhtä vaille.
Ainakin kuuntelemisen taidossa on vielä varaa parantaa. Aion esittää listan kaksikymmenvuotiaalle tyttärentyttärelleni, kun tapaan hänet seuraavan kerran.

Päivikki Kulju

Julkaistu 28.03.2018 12:10